"Kuulen, että sinulla on kova kiire. Muuten olisin toivonut sinun viipyvän, kunnes Juhanani tulee tänne. Olen kirjoittanut ja kutsunut häntä tänään."
"Tuleeko Juhana tänne!.".. Käsivarret herposivat alas, ja polttava puna hulvahti poskille entisen kalpeuden sijaan.
"Ajattelin, että te molemmat voisitte ilahuttaa toisianne. Mutta kun et niin tahdo…"
"Voinhan koettaa… kun Juhana tulee… jääkö hän tänne?"
"Hän saa valvoa kuningattaren turvallisuutta."
Märta leikki hermostuneesti vanhan herran napeilla. Puna leikki leimahdellen hänen poskillaan.
"Ajattele tarkoin. Kun olen poissa, silloin on myöhäistä katua."
Märta kohotti rukoillen katseensa häneen. "Sallikaa minun jäädä tänne!"
Silloin vanha herra tarttui molemmin käsin hänen punasteleviin kasvoihinsa ja painoi ensin yhden ja sitten vielä toisenkin lujan suudelman punaisille huulille. "Siinä on sinetti, ja nyt on liitto tehty", sanoi hän. "Lupaa minulle, että olet luja ja rohkea, mutta aina vaitelias tyttö."
Märta ymmärsi eikä sittenkään ymmärtänyt täysin. "Sen lupaan," vastasi hän vavisten. "En ole koskaan ollut niin onnellinen kuin nyt!"