"Hm, luulin sen osoittaneeni!" kuului loukkautunut vastaus.
"Milloin sitten?"
"Oletteko sen jo unohtanut?"
"Minkä?"
"Merimiespuvun… jonka… jonka…"
"Aivan oikein, minä en ole ilmaissut mitään!"
"En minäkään."
"Muistaakseni teimme toisillemme lupauksen."
"Niin teimme! Ja vahvistimme sen kättä lyöden!"
"Ei… niin tosiaan! Teillä on hirveän lujat kädet!" kuiskasi
Margareta punastuen.