Maria Eleonoran kärsimättömyydellä oli tuskin mitään rajoja, ja heti lähdettiin matkalle Leipzigiin, jossa kuningatar otettiin ylen juhlallisesti vastaan. Maistraatti ojensi hänelle kallisarvoisen raamatun ja muita kalleuksia. Täällä kuten kaikkialla hän ihastutti kauneudellaan ja sulollaan, ja yleensä sanottiin, että ainoastaan sellainen puoliso oli Kustaa Aadolfin arvoinen.
Matka kävi Weissenfelsin, Weimarin, Erfurtin, Gothan, Fuldan, Sleinaun ja Gelnhausenin kautta, ja kaikkialla häntä tervehdittiin maan kuningattarena.
Joulukuun 21 p:nä tapahtui lähtö Leipzigistä, ja tammikuun 11 p:nä kuningatar saapui Gelnhauseniin. Matka oli ollut jokseenkin vaivalloinen, ja kaikkialla koetettiin kuningatarta taivuttaa viipymään muutamia päiviä, varsinkin kun tiedettiin, että kuningas oli matkalla häntä vastaan.
Mutta mitkään houkutukset eivät auttaneet, ja matkaa jatkettiin.
Vihdoin lähellä Hanauta kuningas tuli vastaan.
Kun kuningatar täällä sulki niin kauan kaivatun, jumaloidun ja rakastetun sankarinsa syliinsä, virkkoi hän: "Nyt vihdoin on suuri Kustaa Aadolf vangittu!" Yhdessä he menivät Hanauhun, jossa kuningattaren oli määrä levätä muutamia päiviä. Sieltä kävi matka Frankfurtiin, jossa kuninkaalla oli saapumisensa jälkeisenä päivänä ilo sulkea syliinsä niin kauan kaivattu ystävänsä Akseli Oxenstjerna.
Tämä oli marraskuussa lähtenyt matkalle Preussista ja, kuten hän itse kertoo kirjeessä valtakunnanneuvostolle, "kahden kuukauden yhtämittaisen matkan jälkeen" saapunut kuninkaan luo Frankeniin.
Ilo oli suuri ja molemminpuolinen, ja Kustaa Aadolf jakoi aikansa puolisonsa ja ystävänsä kesken. Maria Eleonora sai suunnattoman kallisarvoisen otsakoristeen, ja kuningas ympäröi hänet pelkillä huveilla ja juhlallisuuksilla, ja tämän kaiken viedessä hänen aikansa ja ajatuksensa, nauttivat ajan suurimmat miehet jälleennäkemisen iloa ja vaihtoivat keskenään ajatuksiaan.
Mitä he olivatkaan yhdessä eläneet. Kun he olivat Preussissa onnistuneet hankkimaan isänmaalle rauhan monivuotisen keskeytymättömän sodan jälkeen, kuinka he silloin olivatkaan kiittäneet Jumalaa menestyksestään! Ikinä he eivät olleet unelmoineet niin suurta onnea kuin Ruotsin aseilla oli ollut tämän uuden sodan aikana. "Minä toistan mitä olen aina sanonut!" huudahti kuningas. "Heikko ihmiskyky on ainoastaan ase korkeamman vallan kädessä."
"Minä tunnustan kuitenkin, että olisin mieluummin Wienissä kuin täällä Frankfurtissa tahtonut onnitella teidän majesteettianne Leipzigin voitosta."
"Sitä mieltä ovat monet muutkin", vastasi Kustaa Aadolf vakavasti.
"Mutta minä luulen, että olen valinnut oikean tien Wieniin."