Taasenkin kuolemanhiljaisuus. Gustava Adolfina vaipui lattialle joko pelosta tai väsymyksestä, ja nukkui -viattomuuden tyyntä unta.
Roisto seisoi vaanien peloissaan. Hän kärsi kadotuksen tuskia eikä ollut varma, olivatko helvetin henget tulleet häntä vaivaamaan ennen aikojaan, vai oliko se joku ihmisolento, joka urkki hänen salaisuuksiaan… jossa tapauksessa hänellä oli halu näyttää! Niin kauan kun hän oli hengissä, ei kukaan ollut väkevämpi kuin hän.
Hän ei tiennyt, oliko seissyt siinä tunteja vai minuutteja, kun kuuli syvän huokauksen. Hylkiö hätkähti ja vapisi kuin haavanlehti. Oliko hän aaveiden ympäröimä? Hän tahtoi huutaa, mutta ei äännähdystäkään tullut hänen huuliltaan. Oli kuin hänen hengityksensä olisi tukehtunut.
Silloin hän kuuli vaikeroivan kuiskeen: "Äiti, äiti, minä pelkään."
Ihminen siis. Nyt oli pelko poissa, ja sen sijaan täytti raivo hänen sielunsa. Oli uskallettu ilveillä hänen kanssaan Niinkuin mieletön hän syöksähti sinne, mistä ääni oli kuulunut, mutta suistui suulleen. Pamahti laukaus. Hän kuuli hiljaista uikutusta, mutta tunsi samassa niin kipeää tuskaa oikeassa käsivarressaan, että joutui tainnuksiin.
Oli jo aamu, ja linnassa oli jo väkeä liikkeellä, kun kuului laukaus.
Mutta kesti kauan, ennenkuin saatiin selville mistä se tuli.
Sinne tulijoita kohtasi kamala näky. Lapsi makasi verilätäkössä. Hän oli kuollut niin keveästi, ettei edes hymykään ollut kalvennut hänen huuliltaan. Ja suuret silmät, vaikkakin lasittuneina, silmäilivät vielä yhtä kysyvinä maailmaan. Kun hänet nostettiin maasta, huomattiin, että pergamenttiliuska oli kiinnitetty hänen povelleen. Se irroitettiin ja luettiin:
"Kuninkaan henki on vaarassa, olkoon hän poissa huomisesta tarkastuksesta."
Mitä hämmästystä tämä lyhyt kirjoitus herättikään! Useimmilla ei tietysti ollut aiotusta tihutyöstä aavistustakaan, ja ne, jotka siitä tiesivät, varoivat ilmaisemasta salaisuuttaan. Kenen lapsi tämä oli? Kukaan ei sanonut häntä tuntevansa.
Sama laukaus, joka oli hänet surmannut, oli myös murskannut miehen käsivarren kyynäspäästä. Hän makasi ähkyen tuskissaan ja kääntyi pois, ettei näkisi ruumista.