Siihen yhtyivät kaikki, ja kokous hajaantui.
12.
PAHOLAISEN HOUKUTUKSET.
Ruotsalaiseen armeijaan Saksassa kuului vuoden 1631 lopulla kaikkiaan 63,700 jalkamiestä ja 16 000 ratsumiestä ja ennen sotaretken alkua toivottiin sen kohoavan 153,000 jalkamieheen ja 43,000 ratsuriin. Se oli suurin järjestynyt sotavoima mikä milloinkaan oli marssinut Saksan maaperällä.
Kuninkaan viimeksi tarkastama joukko oli niinsanottu "royal-armeija"; se oli suunnilleen viides osa koko sotavoimasta, ja sen tyynten, varmojen liikkeiden näkeminen vakuutti hänet siitä, että nämä äskenpestatut olivat jo ehtineet oppia yhtä ja toista vanhemmilta tovereiltaan.
Kustaa Hornilla oli "frankkilainen armeija" Mainin tienoilla komennossaan. Juhana Banér oli erään armeijan kera Magdeburgin tienoilla, Åke Tott kolmannen kera Ala-Saksissa Muita osastoja johtivat saksalaiset ruhtinaat jotka olivat kuninkaan sukulaisia ja kenraaleja Ruotsin palveluksessa kuten Saksi-Weimarin herttuat Wilhelm ja Bernhard, Hessenin maakreivi Wilhelm ja samoin Lüneburgin Yrjänä. Böömin saksilainen sotajoukko oli itsenäisessä asemassa sotamarsalkka Arnimin johdolla.
Vihollisten puolella oli Tillyn 20,000 miehen vahvuinen sotajoukko talvimajoillaan Tonavan pohjoispuolella; jokseenkin yhtä suuri voima oli Böömissä ja Schlesiassa pitämässä Tiefenbachin ja Maradan johdolla saksilaisia kurissa.
Ala-Saksissa oli Pappenheim 20,000 miehen voimin hänkin. Hänen väkensä oli enimmäkseen sijoitettu keisarillisiin linnoihin.
Mutta vaarallisempi kuin kaikki muut oli eräs kolmas armeija, joka oli astuva esiin vuoden alussa.
Palaamme mieheen, joka, juuri siksi ettei hän kammoksunut mitään keinoja, oli käynyt masentumattomalla voimalla eteenpäin maaliaan kohden, joka oli tehdä keisari yksinvaltiaaksi Saksassa.