"Hyvä, asia käy laatuun ilman Ruotsin kuningastakin!"
Jollei hän voinut tehdä suurtekoja kuninkaan lipun alla, niin kyllä jonkun toisen. Wallensteinin kunniaa janoova sielu kyseli vähät mitä asia koski, kunhan hän vain voi niittää kunniaa ja mainetta.
Jo Frankfurtin kukistumisen jälkeen oli Wienissä ajateltu kutsua Wallenstein takaisin, Maksimilian Baijerilainen oli vain asettunut vastaan. Mutta Leipzigin taistelun jälkeen keisarin lähettiläät saapuivat Wallensteinin luo ja tarjosivat hänelle ylipäällikkyyden. Hän hylkäsi tarjouksen ja lähetti siitä heti tiedon Kustaa Aadolfille. Mutta tämä ei muuttanut mieltään.
Sitä mukaa kuin keisarin asema ruotsalaisten menestyksen ja liittoutuneiden kaksimielisen aseman vuoksi kävi yhä epätoivoisemmaksi, sai Wallenstein Wienistä yhä hartaampia esityksiä ja pyyntöjä. Mutta vasta Kustaa Aadolfin selvän hylkäävän vastauksen saatuaan Wallenstein päätti ottaa vastaan keisarillisten joukkojen johdon.
Joulukuussa 1631 sopimus oli tehty. Kuitenkin hän oli aluksi ottanut ylipäällikkyyden ainoastaan kolmeksi kuukaudeksi.
Wallensteinin nimellä oli entinen taikavoimansa. Kaikilta tahoilta virtaili sotamiehiä hänen lippujensa alle, ja jo maaliskuussa hänellä oli 40,000 miehen suuruinen armeija.
On jo sanottu, että Saksin vaaliruhtinas, joka vastarintaa kohtaamatta oli tunkeutunut Böömiin ja voittanut Pragin, laittautui levolle helposti voitetuille laakereilleen ja sorti maan asukkaita, salaisuudessa hieroen erikoisrauhaa Saksin puolesta epäröivänä ja päättämättömänä kuten kaikissa teoissaan.
Bambergin hiippakuntaa pidettiin jesuiittalaisuuden ahjona, ja Kustaa
Horn sai käskyn sijoittaa joukkonsa sinne, rynnätäkseen sieltä
Böömiin, jos niin tarvittiin.
Karkoitettu piispa pakeni Müncheniin ja sai Maksimilianin luona aikaan, että Tilly riensi avuksi. Tämä lähti talvimajoiltaan Tonavan rannalta ja hyökkäsi niin odottamatta frankkilaisen armeijan kimppuun, että Horn, koskei tahtonut jättäytyä tappiolle alttiiksi, vetäytyi hiippakunnasta takaisin, mutta palasi sitten pitkin Mainin vartta Schweinfurtiin tehden Tillylle melkoista vahinkoa.
Tämä oli alkunäytös siihen uuteen taisteluun, jossa Kustaa Aadolf ja
Tilly jälleen olivat kohtaavat toisensa.