Varmaankaan hän ei saanut mieleistään vastausta, sillä hän alkoi kahlata virrassa jalat pohjassa, kunnes vesi ulottui vyötäisiä myöten. Ja kun hän huomasi, että vesi oli hänelle liian syvä, pysähtyi hän kynsien päätään. Baijerilaiset nauroivat ääneensä ja kysyivät eikö hän osannut uida.
Sitä hän ei arvellut voivansa, koskei ollut koskaan koettanut.
Uusi naurunrähäkkä, ja muuan baijerilainen virkkoi varoittaen, että silloin täytyi hänen varoa itseään, sillä "virta on 22 jalan syvyinen."
"Mistä sinä sen tiedät?" kysyi talonpoika halveksivasti tiuskaisten.
"Totta kai, sillä upseerimme mittasivat eilen sen syvyyden", virkkoi baijerilainen.
Mutta viisas suomalainen ei vielä tiennyt kaikkea mitä tahtoi tietää ja kysyi sentähden oppimallaan baijerilaissaksan murteella, "eikö joku heistä maanmiehyyden tähden tahtonut kahlata virtaan ja tangon avulla vetää häntä yli, hän saisi kunniapalkinnon."
Muuan baijerilaisista heitti vaatteensa pois ja kahlasi talonpoikaa kohden, joka siitä saattoi päättää kuinka pian virta syveni vastaisella rannalla. Ukkopahan liikkeet olivat kuitenkin niin kömpelöt, kun hän koetti lähestyä auttajaansa, että tämä ui hänen luoksensa. Silloin hän sai kuulla ukolta kokonaisen tarinan siitä, miten köyhät talonpojat saivat kärsiä "kirottujen ruotsalaisten" käsissä. Lorun lopuksi ukko kyllä tahtoi, mutta ei uskaltanut lähteä syvänteen yli. Sentähden baijerilainen, jota alkoi palella, jätti hänet omille hoteilleen ja ui takaisin.
Näköjään syvästi murheissaan talonpoika katsoi pelastajansa jälkeen, marssi sitten takaisin rannalle ja palasi raskain askelin takaisin. Mutta heti vihollisen näkyvistä päästyään hän riensi kuninkaan luo antamaan raporttiaan. Kustaa Aadolf ylensi hänet heti paikalla ratsuväen majoitusmestariksi ja antoi hänelle heti riikintaalereja varustuksia varten.
Varhain aamulla huhtikuun 3 päivänä kuningas ratsasti itse tiedustelemaan. Hän laskeutui ratsailta ja meni alas rannalle, josta hän huusi vahtimiehelle toiselle rannalle: "Hyvää huomenta, ystävä! Missähän vanha Tilly majaillee?"
"Hän on Rainissa, päämajassaan", vastasi vahtimies, joka ei suinkaan uneksinutkaan kenen kanssa puhui, vaan kysäisi vuorostaan: "Missäs kuningas majailee, toveri?"