Sillä välin olivat ruotsalaiset rynnänneet etuvarustuksia vastaan laivasillan edustalle. Ne valloitettiin, mutta siihen päättyikin piiritys, ja Kustaa Aadolf tunkeutui etemmäs Baijeriin.
Kustaa Horn lähetettiin Landshutiin Isarin rannalle. Mutta kun baijerilainen linnaväki kieltäytyi antautumasta, lähti kuningas itse jälkeen pääjoukon keralla. Silloin baijerilaiset saivat jalat alleen, ja porvarit, jotka katsoivat jääneensä aivan turvattomiksi ja luulivat vihastuneen kuninkaan antavan varoittavan esimerkin, ottivat hänet vastaan vapisevin sydämin ja rukoilivat polvillaan armoa ja sääliä.
Kuningas käski Kustaa Hornin sanoa porvareille, ettei heillä ollut mitään pelättävää. Mutta heidät velvoitettiin maksamaan tuntuvaa paloveroa, ja sama kohtalo tuli myös läheisen piispankaupungin Freisingin osaksi. Täällä kuningas kohtasi Münchenin lähettiläät, jotka koettivat torjua sitä vaaraa, mikä uhkasi Baijerin pääkaupunkia.
Kuningas vaati upean Münchenin täydellistä ja vapaaehtoista antautumista ja paloveroa 400,000 riikintaalaria. Raati teki vastaväitteitä ja esitti kuninkaalle, että kaupungin rikkaimmat asujamet olivat matkustaneet tiehensä.
Kallistamatta tälle korvaansa kuningas marssi kaupunkia vastaan koko sotajoukkoineen. Kaupungista saapuivat uudet lähettiläät ja nämä vakuuttivat, että asujamet olivat halukkaat suorittamaan vaaditun paloveron, jonka jälkeen avaimet luovutettiin kuninkaalle.
Toukokuun 7 p:nä 1632 tapahtui Isarin sillan yli loistava marssi Müncheniin. Fredrik V ja kokonainen esikunta evankelisia ruhtinaita ympäröi Kustaa Aadolfia tässä tilaisuudessa.
Evankelinen unionikin vietti nyt voittojuhlaansa ruotsalaisen sankarin avulla. Kahdentoista vuoden maanpaon jälkeen hylätty ruhtinas hallitsi Pohjolan sankarin kanssa sukulaisensa ja vastustajansa pääkaupungissa ja omassa linnassaan.
Linnan pukuhuoneesta, joka oli maankuulu runsaista varastoistaan, löydettiin muun ohella useita tuhansia valmiita sotilaspukuja. Lattian alta löytyi 40 tykkiä, joista 24 oli tavattoman suuria ja kauniita. Erääseen tykkiin oli kätketty 30,000 kirkasta kultapalaa. Kaikki joutuivat voittajan saaliiksi.
Silminnähtävä suopeus, jota kuningas sai väestöltä osakseen, taivutti hänet antamaan anteeksi neljännen osan paloverosta, jota maksettiin 300,000 riikintaalaria.
Koko maailman silmät olivat kiinnitetyt Ruotsin kuninkaaseen, mutta hän itse ajatteli vain suunnitelmiensa toteuttamista edelleen. Joka päivä odotettiin viestiä, että keisarin äskenmuodostettu sotajoukko olisi yhtynyt baijerilaiseen ja Regensburgin kautta tunkeutunut Baijeriin. Tällöin saapui uutinen, että länsi-Schwabenissa oli puhjennut kapina talonpoikien kesken. He olivat käyneet ruotsalaisten linnueiden kimppuun muutamissa pikkukaupungeissa ja piirittivät nyt Biberachia.