Aikaa tuhlaamatta marssi keisarillinen sotajoukko toukok. 4 päivänä Pragia vastaan, johon Arnim oli jättänyt ainoastaan heikon puolustusjoukon, itse vetäytyessään takaisin.
Wallenstein pommitti 20 tykillä kaupunkia Valkovuorelta. Yöllä repivät kapusiinimunkit sen osan kaupunginmuurista, joka oli heidän luostarinsa kohdalla, ja ottivat vastaan di Granan rykmentin. Tämä rykmentti hyökkäsi seuraavana aamuna kahden muun keralla noloja saksilaisia vastaan, jotka lyhyen aikaa vastarintaa tehtyään riensivät pois kaupungista. Prag oli nyt Wallensteinin käsissä, ja runsaasti jakeli hän rahoja niille sotamiehilleen, jotka olivat taistelussa haavoittuneet.
Arnimin kanssa ryhdyttiin jälleen keskusteluihin. Molemmat sotaherrat koettivat puijata toisiaan. Wallensteinilla oli tarkoituksena katkaista saksilaisten paluumatka, mutta Arnim lastasi tykistönsä laivaan Elbelle ja asettui Pirnaan linnoitettuun leiriin. Muutamia pieniä linnueita oli jäljellä Egerissä ja Ellenbogenissa, mutta näiden täytyi antautua, ja toukokuun lopussa oli koko Böömi puhdistettu vihollisista.
Wienissä riemuittiin tästä nopeasta menestyksestä, ja keisari itse kirjoitti sotaherralleen mitä imartelevimpia kirjeitä.
Kaikki nämä tiedot sai Kustaa Aadolf Memmingenissä. Mihin oli Wallenstein suuntaava kulkunsa? Kenties Saksia vastaan? Kustaa Aadolfilla oli siinä suuri vaara tarjona. Jos Tilly olisi saanut palautusjulistuksen lakkautetuksi, ei Saksin vaaliruhtinaasta olisi koskaan tullut Kustaa Aadolfin liittolaista. Oliko heikko Juhana Yrjänä nyt pystyvä vastustamaan kiusausta, kun oli kaikkivaltias Wallenstein ohjaksissa?
Tämä sai aikaan, että kuningas kesäkuun alussa lähti liikkeelle Schwabenista. Sotajoukko, johon kuului 18,000 miestä ja 70 järeämpää ja keveämpää tykkiä, kulki pikamarssissa Fürthistä Nürnbergiin, johon kuningas saapui kesäkuun 8 päivänä.
Juhana Banér, joka oli jättänyt Münchenin ja Baijerin, oli vetäytynyt
Lech-virralle puolustaakseen siellä yhdessä Weimarin herttuan
Bernhardin kanssa tätä kaupunkia ja edetäkseen Boden-järveä kohden.
Wallenstein ja Maksimilian olivat tosiaankin yhtyneet. Ja yhdistyneet joukot, jotka nousivat 60,000 mieheen, marssivat polttaen ja hävittäen Ylä-Pfalzin läpi pitkin Tonavan vartta Nürnbergiä kohden.
Kustaa Aadolf saapui liian myöhään estääkseen Maksimilianin ja Wallensteinin yhtymistä, ja vihollisen 60,000 miestä vastaan oli hänellä vain 18,000. Hän oli epätietoinen vastustajansa todellisista aikeistakin ja lisäksi ei hän saattanut lainkaan luottaa liittolaiseensa Juhana Yrjänään, niin tärkeä kuin tämä hänelle olikin.
Eräänä päivänä ratsasti hän ainoastaan muutamain ratsumiesten seuraamana Nürnbergiin ja laitatti omien silmiensä alla linnoitetun leirin itäpuolelle kaupunkia.