Kenraali Sparre, neljä everstiluutnanttia, useita korkeampia upseereja ja yli sata sotamiestä otettiin vangeiksi. Muut etsivät pelastusta läheisestä suosta. Päivän voitonmerkkeinä oli kolme valloitettua lippua, mutta ennen kaikkea suuri härkälauma. Muonavarojen lisäys olikin tarpeen, sillä nälkä ahdisteli aika kovasti.
Sotajoukot seisoivat kaksi kuukautta liikkumattomina vastatusten.
Asema kävi lopulta ahdistavaksi varsinkin saarretuille.
Ruotsalaisessa sotajoukossa laskettiin kärsimättömästi päiviä,
milloin valtiokansleri saapuisi apujoukon keralla.
Oxenstjerna oli jo Kizingeniin koonnut 20,000 miestä. Vähitellen tulivat tämän sotavoiman lisäksi Hessenin maakreivin, Kustaa Hornin ja vähäistä myöhemmin Weimarin herttuan joukot. Viimeksimainitut saapuivat elok. 8 p:nä. Päivää myöhemmin saapui Akseli Oxenstjerna, joka otti koko kootun joukon, yhteensä 31,000 miehen, päällikkyyden.
Nyt oli yhdistyttävä kuninkaan joukkojen kanssa. Siihen retkeen liittyi suuria vaaroja. Wallenstein oli ylivoimaisin joukoin Oxenstjernan ja kuninkaan välillä, ja molemmat sotajoukonosastot oli yhdistettävä melkeinpä vihollisen silmien alla. Siinä vaadittiin suurta varovaisuutta, ja kuningas laitatti useita siltoja Rednitzin yli helpoittaakseen ylimenoa; itse lähti hän Bruchiin kauan odotettua sotajoukkoa vastaan.
Seuraavana päivänä, elok. 16:ntena, saapuikin Oxenstjerna apujoukon keralla. Kohtaus oli lämmin ja sydämellinen näiden molempain miesten kesken.
Heti kuninkaan palattua Nürnbergiin lähti apujoukko liikkeelle. Vihollinen koetti tosin estää virran yli menoa, mutta se ajettiin takaisin, ja kun kuormasto oli viety yli, marssivat joukot jäljestä. Vihollisparvia kohdattiin ja tulisesti kahakoitiin, mutta heidät karkoitettiin ja Fürth tyhjennettiin vihollisista. Ylhäältä kukkulalta saattoi vihollinen nähdä, kuinka ruotsalainen sotajoukko meni Rednitzin yli ja mitä parhaimmassa järjestyksessä marssi aukeaa kenttää pieneen kylään, joka sijaitsi lähellä rantaa, vastapäätä vihollisen leiriä.
Samaan aikaan ryntäsi kuningas sotajoukon kera Nürnbergin leiristä edellistä vastaan. Molemmat asetettiin taistelujärjestykseen kahteen linjaan. Nyt nousi sotajoukko aina 46,000 mieheen ja tämä uljas joukko saattoi urhoollisuudellaan ja osoittamallaan sotakelpoisuudella antaa johtajilleen oikeutettuja menestyksen toiveita.
Vihdoin oli aika käsissä ryhtyä kiduttavasta epävarmuudesta toimintaan. Elokuun 12 päivän illalla tehtiin valmistuksia ja tutkimuksia keisarillisten tykkien paukkuessa. Yöllä luotiin valleja ja 22 p:nä, aamulla varhain, alettiin pommittaa vihollisen leiriä. Wallensteinin asema huomattiin kuitenkin siksi vakaaksi, ettei uskallettu ryhtyä rynnäkköön.
Kuningas käski sentähden iltapäivällä väkensä peräytyä. Illalla meni hän virran yli Fürthiin ja levitti rivinsä aivan keisarillisten leirin alle. Tämä oli sijoitettu jyrkkärinteiselle vuorelle, ja rinteet olivat juurelta huippuun varustetut murroksin, joissa väijyi kymmenkunta riviä muskettisotureja. Kukkulallekin oli laitettu lujia pattereja syvien hautojen taa.
Näytti välttämättömältä, että kuolema oli kohtaava uhkarohkeaa hyökkääjää. Ja kuitenkin kuningas oli antanut käskyn rynnätä vuorelle.