Päätös pantiin heti toimeen, mutta kun syksy oli myöhäinen ja pakkanen ankara, täytyi jalkaväki majoittaa kaupunkiin, ratsuväkeä ympäröiviin kyliin.
Useita päiviä odotti hän uskotonta liittolaistaan, mutta turhaan.
16.
AURINKO LOISTAA KIRKKAIMMIN LASKIESSAAN.
Jos Kustaa Aadolf oli pettynyt laskuissaan Saksin vaaliruhtinaaseen ja Lüneburgin Yrjänään nähden, niin valmisti hän puolestaan Wallensteinille yhtä suuren yllätyksen. Yhdyttyään Pappenheimin kanssa oli tämän tarkoitus ollut marssia Erfurtia vastaan ja hyökätä herttua Bernhardin kimppuun. Silloin hän suureksi kummastuksekseen kuuli, että Kustaa Aadolf, jonka hän luuli oleskelevan Tonavan rannoilla, oli marssittanut joukkoaan niin nopeaan, että sillä melkein näytti olevan siivet. "Nyt on minun vuoroni", puuskahti Wallenstein ja käski, että Naumburg oli miehitettävä. Mutta tännekin hän tuli liian myöhään, Kustaa Aadolf oli ehtinyt ennen häntä, ja hän marssi takaisin Weissenfelsiin. Kun saapui sanoma, että ruotsalaiset olivat luoneet vahvoja vallituksia Naumburgin ympärille, piti Wallenstein itsestään selvänä, että he jälleen tulisivat tarkastelemaan toisiaan kuten Nürnbergin luona, joutumatta käsikähmään.
Mutta paikoillaan pysyminen oli aivan vastakkaista Pappenheimin luonteelle, ja hän pyysi sentähden, että saisi tehdä pienen piipahduksen Kölniin, jota ruotsalaisystävällinen puolue piti sangen lujilla.
Erinäisten neuvottelujen jälkeen onnistuikin hän viemään toivomuksensa perille, ja Wallenstein antoi hänelle vielä kaksi rykmenttiä kroatilaisia avuksi. Marraskuun 4 p:nä lähti Pappenheim Weissenfelsistä, lisäjoukkonaan kaksi ratsurykmenttiä ja kuusi jalkarykmenttiä.
Wallenstein oli siksi viisas kenraali, ettei hän suinkaan olisi niin mahtavan vihollisen läheisyydessä hajoittanut joukkojaan, jollei hänellä olisi ollut omat salatuumansa. Hän aikoi itse marssia Merseburgiin, ollakseen Hallea ja Pappenheimiä lähempänä. Samalla oli kaksi keisarillista kenraalia lähetettävä Altenburgiin ja Zwickauhun ja kolmas Böömin rajalle. Tälläisin sotaliikkein oli melkoinen maa-ala jäävä suojattomaksi, ja kuningas oli varmaan käyttävä sitä hyväkseen tunkeutuakseen Dresdeniin ja yhtyäkseen Saksin vaaliruhtinaan kanssa. Sellaisissa tapauksissa oli Wallensteinin nopeasti koottava väkensä ja hyökättävä ruotsalaisten kimppuun samalla kertaa takaapäin ja molemmilta sivuilta.
Tässä tarkoituksessa lähti hän tosiaankin marraskuun 5 p:nä Weissenfelsistä, johon jätettiin ainoastaan pieni linnue, ja marssi Lützeniin, johon hän itse asetti päämajansa kaupunkiin, kun taasen sotajoukko leiriytyi tasangolle ympäristöön. Oli sovittu siitä, että jos ruotsalaiset lähestyivät Weissenfelsiä, olisi sikäläisen linnueen kohdalla tykinlaukauksella annettava merkki, ja samalla tavoin oli päämajasta annettava merkki, että sotajoukko saapui kokonaisuudessaan.
* * * * *