Kukaan ei tiennyt, mihin Quint oli kadonnut, ainakaan kaatuneiden joukossa ei häntä näkynyt. Kavallus tuli kuitenkin ilmi, kun saatiin tietoon, että hän oli paennut keisarilliseen leiriin. Hänen nimensä naulattiin Stettinissä kaakinpuuhun, ja hänen uskottu ystävänsä ja apurinsa, Johan Baptista, otettiin kiinni ja pantiin arestiin. Tämä, joka oli myös italialainen, tunnusti kuulustelussa, että hänelle oli luvattu suuri summa rahaa, jos onnistui ampumaan kuninkaan. Hänellä oli ollut muutamia suotuisia tilaisuuksia, mutta joka kerta kun hänen piti nostaa pistoolinsa, oli käsi turtunut, niin ettei hän koskaan ollut voinut toteuttaa aikomustaan.
Stettinissä oli katkeruus yleinen, eikä edes rikollisen kuolemakaan voinut mieliä tyynnyttää. Huudettiin, että jesuiitat olivat näiden konnantöiden suunnittelijoita, ja karkkien jesuiittain täytyi olla useita viikkoja hissukseen välttääkseen kiihoittuneen kansan kostoa.
2.
SUOJELUSENKELI.
Viemme lukijan pieneen ullakkohuoneeseen eräässä Stettinin upeimmista taloista. Kalusto on hyvin yksinkertainen. Lähinnä saattoi sitä verrata nunnan selliin, jos ei ottanut lukuun, että täällä oli kaksi sänkyä ja ne erikokoisia.
Pikku ikkunasta oli näköala yli kaupungin torin ja herttuallisen palatsin. Pöydällä ikkunan edessä oli lumivalkoinen liina ja sillä raamattu.
Mutta miltä näytti huoneen ainoa asukas? Lukija on tosin nähnyt hänet ennenkin, mutta ei tuntisi häntä nyt, niin kalpea hän on ja muuttunut, niin vähän näyttää hän olevan Saksan maaperällä kotonaan.
Raamattu on auki. Vanhan testamentin ihmeellisiä tarinoita hän tutkii, ja syvät, tutkivat silmät tahtovat tunkea läpi salatun ajatuksen. Sieltä hän etsii vastausta kysymyksiin, jotka heräävät hänen sielussaan, ja ihmisjärjelle selittämättömällä tavalla hän on saanut tietäjän lahjan, jonka kehittäminen ja siunausrikas käyttäminen on ollut ja on hänen elämänsä ainoa tarkoitus. Perinnölliset taipumukset ovat olleet edellytyksenä sille, minkä hän on nyt löytänyt ja mille hän on omistanut koko elämänsä. Hän tuntee miten on kehittynyt kyky sulaa toisen elämään ja tulla tämän maalliseksi enkeliksi.
Hän itse ei saa auttaa suojattiaan, mutta hän saa valvoa ja suojella häntä. Hän ei saa torjua vaaroja ja väijytyksiä, mutta hän saa niistä varoittaa. Selvästi ne kuvastuvat hänen silmiinsä, ja aina täytyy hänen olla valmis estämään pimeyden juonia, jotka uhkaavat Jumalan valittua sankaria.
Kuinka hän alussa vastustelikaan, kun Lauri Antinpoika sanoi hänelle, että he molemmat antaisivat kaikkensa kuninkaan puolesta, mutta sitten hän uhrautui iloisemmin mielin kuin hänen miehensä. Kustaa Aadolf oli tullut hänen epäjumalakseen, ja hän tunsi elämänsä sidotuksi häneen.