Isolanin kroatilaiset pakenivat heti hyökkäystä odottamatta. Lähimmät eskadroonat vihollisen ensimäisessä linjassa tosin laukaisivat karbiininsa, mutta lähtivät sen jälkeen pakoon hekin.
Sitä myöten oli ruotsalaisten puolella kaikki hyvin, mutta heti sen jälkeen ilmoitettiin kuninkaalle, että jalkaväkiprikaatit alkoivat antaa perää. Niin hyvin molemmat jalkaväkineliöt kuin ryntäävät kyrassieeritkin uhkasivat näitä sellaisella voimalla, etteivät he voineet ilman tehokasta apua pitää puoliaan.
Käsittäen hetken tärkeyden riensi kuningas häntä ympäröivien, sivustan oikealla reunalla olevain suomalaisten kanssa saman sivustan vasemmalle reunalle. Täällä olivat Smålannin ratsumiehet äsken tulleet haudan yli, mutta heidän everstinsä Fredrik Stenbockin jalkaan oli sattunut musketinkuula.
"Seuratkaa minua, urheat poikani", huusi kuningas ja syöksyi eteenpäin. Samassa laskeutui sumu, kietoen niin hyvin keisarilliset kyrassieerit kuin kuninkaan ja smålantilaisetkin.
Muuan keisarillinen korpraali, joka huomasi kuinka kaikki väistyivät syrjään eteenpäin rientävän kuninkaan tieltä, ymmärsi siitä, että se oli jokin korkea herra, vaikkei tiennytkään kuka.
"Ammu tuota", sanoi hän eräälle muskettisoturille, "se on varmaan ylhäinen herra."
Laukaus pamahti, ja kuula sattui kuninkaan vasempaan käsivarteen, niin että luunsiru pisti hihan läpi esiin.
Kustaa Aadolf lasketti eteenpäin ja koetti kestää tuskat, mutta hänen voimansa eivät riittäneet ja hän pyysi Lauenburgin herttuaa huomaamatta viemään hänet taistelusta. Tämä koetti täyttää hänen toivomustaan. Mutta he olivat Götzenin kyrassieerien saartamat. Everstiluutnantti Moritz von Falkenberg oli etumaisten joukossa. Hän syöksyi suoraan kuningasta vastaan ja ampui kymmenen askelen päästä luodin hänen selkäänsä.
Kuningas horjui, ja herttua tarttui häntä vyötäisiin pidelläkseen häntä hevosen selässä, kunnes he ehtisivät taistelusta pois. Silloin sattui luoti hevosen kaulaan, ja se hypähti äkkiä kahdelle jalalle.
Ruudintuli kärvensi herttualta kasvot, ja hän päästi irti kuninkaan — ja pakeni. Kustaa Aadolf putosi alas ratsailta, mutta jäi toisesta jalastaan kiinni ratsashihnaan ja laahautui niin kappalen matkaa mukana, kunnes jalka irtautui. Koko hänen ympäristöstään ei ollut muita jälellä hänen luonaan kuin paashi Leubelfing.