Totutun tavan mukaan ryhdyttiin heti linnoitusten korjaukseen. Parin päivän perästä saapui kuitenkin muutamia keisarillisia rykmenttejä Sovellin johdolla. He saarsivat kaupungin syyskuun 7 iltana ja valmistautuivat hyökkäämään seuraavana aamuna.
Seudun peitti paksu sumu, ja sen suojassa viholliset onnistuivat lähestymään ja nousemaan muureille, jotka kaikesta päättäen olivat huonosti vartioidut. Kun viholliset kerran olivat päässeet yli muurin, oli puolustus mahdoton. Pelästyneet porvarit heittivät heti pois kiväärinsä, juoksivat päätä pahkaa tiehensä ja piiloutuivat taloihin. Ruotsalaiset puolustautuivat urhoollisesti, varsinkin aluksi, mutta joutuivat lopulta epäjärjestykseen, ja silloin heistä enimmät hakattiin maahan.
Kaupunki jätettiin ryöstettäväksi, ja kun siellä oli sangen vähän otettavaa, ärtyi miehistö julmuuksiin, joita kynä ei voi kuvailla. Koko kaupunki joutui liekkien uhriksi ja talot ja kadut olivat ruumiita kukkuroillaan.
Kertomus julmuuksista julkaistiin painosta. Se levisi koko Saksanmaahan ja herätti kaikkialla inhoa ja vihastusta moisia julmureita kohtaan.
* * * * *
Tehtyään jäähyväiskäyntisä Bogislaun luo ja molemminpuolisten ystävyyden vakuutusten jälkeen kuningas lähti syyskuun 4 päivänä Stralsundiin. Kustaa Horn ja Juhana ja Kaarle Banér jäivät Stettiniin yhdessä hoitamaan hinterpommerilaisia asioita. Molemmat ensiksi mainitut olivat samaan aikaan aloittaneet soturiuransa. Kustaa Horn oli tyyni, tasainen, sitkeä ja työteliäs, hän oli hoitanut päällikkyyttä Liivinmaalla ja oli suuren urhoutensa ohella osoittanut sellaista sotataitoa, viisautta ja varovaisuutta, että hän oli saavuttanut kuninkaan erikoisen suosion.
Juhana Banér oli nero, hän pystyi suurtekoihin ja oli loistava kuin pyrstötähti. Mutta niinkuin sillä, oli hänellä myös pimennyksensä. Kaarle Banér oli käyttökelpoinen ainoastaan siviilitehtäviin.
Heti kuninkaan lähdön jälkeen Juhana herra virkkoi Kustaa Hornille: "Kun hänen majesteettinsa jätti herttuakunnan asiat meidän käsiimme, tarkoitti hän varmaan sinua ja soi minulle kaivatun vapauden."
"Sitä sinulta ei mielestäni ole puuttunut", virkkoi ystävä nauraen.
"Olethan melkein joka päivä ollut kaupungissa."
"Mutta kaikki yöt leirissä. En ole siis saanut olla mukana ainoissakaan tanssiaisissa, en viedä ainoatakaan lemmenkuhertelua perille. Sanalla sanoen olen saanut maistella ainoastaan vaahtoa huvitusten maljasta."