Palaamme Landsbergiin. Tuskin oli kuningas saapunut sinne, kun saatiin sanoma, että Tilly oli tulossa Magdeburgista Frankfurtiin.
Mikä onni, että kaupunki oli taasenkin säilynyt vihollisen sieltä lähtiessä. Antaa hänen tulla, se ei estä Kustaa Aadolfia valtaamasta Landsbergia. Juhana Banérille vei pikaviesti sanan, että hän valvoisi hyvin Oderia ja tekisi urhoisaa vastarintaa, jos Tilly yrittäisi mennä yli virran.
Kohta sen jälkeen Kustaa Horn tuli pohjoisesta apuväen kera. Mutta pian näyttäytyi, että sotavoima oli liian pieni, ja uudestaan pikaratsastaja lähetettiin Frankfurtiin viemään määräystä Banérille, että hän kiireimmiten toisi osan jalkaväestä Landsbergiin.
Tämä oli kuitenkin arveluttavaa. Tillyn etujoukko oli läheisyydessä, ja itse hän oli matkalla 10,000 miehen keralla. Teuffel, jonka oli otettava päällikkyys Banérin jälkeen, makasi vielä sairaana haavastaan, ja sentähden Banér katsoi ensin olevansa velvollinen ilmoittamaan siitä kuninkaalle.
Lesslie lähetettiin takaisin Frankfurtiin, ja Banér sai käskyn tulla heti. Sitä odotettaessa laitettiin silta Warthevirran yli Landsbergin luona, ja varhain aamulla pommitettiin lähintä vallitusta, joka vallattiin. Osa sotajoukosta marssi siitä läpi ja ajoi pakosalle osaston kroatilaisia, jotka olivat vartioväkenä.
Heti sen jälkeen keisarilliset tekivät hyökkäyksen ja ammuskelivat neljän tunnin ajan aika tuimalla tulella, mutta vetäytyivät sen jälkeen takaisin.
Ruotsalaisia se ei ollut paljoakaan vahingoittanut, ja kun kuningas, lähetti torvensoittajan kysymään tahtoiko vihollinen puolustautua vai antautua, sai hän vastaukseksi, että haluttiin kaksi päivää ajatusaikaa. Kun se kiellettiin, luovutti vihollinen kaupungin, ehdolla, että sai vapaasti marssia pois.
He lähtivät huhtikuun 16 päivänä, juuri kun Banér saapui rykmentteineen. Ken lähtöä tarkasteli, huomasi, että keisarilliseen linnueeseen kuului lähes yhtä paljon naisia kuin sotamiehiäkin, jota paitsi mukana oli päättymätön kuormasto. Monroe kertoo, että kuningas kehoitti sen jälkeen Banéria, Baudissinia ja muita upseerejaan pitämään iloa juomapöydässä; itse hän tapansa mukaan joi hyvin vähän tai ei yhtään, mutta käveli lattialla edestakaisin ja jutteli hilpeästi heidän kanssaan.
Tiedämme, että Tilly lähestyi Frankfurtia, mutta saatuaan tiedon kaupungin antautumisesta hän kääntyi heti takaisin ja riensi pikamarssissa Elbeä kohden. Kun Kustaa Aadolf oli päässyt Oderin herraksi, täytyi Tillyn mihin hintaan tahansa saada haltuunsa Elbe-linja, toisin sanoen Magdeburg.
Molemmille taisteleville puolueille tämä kaupunki oli sangen tärkeä. Tillylle merkitsi se sitä, voitiinko Ruotsin kuningas sulkea pois Etelä- ja länsi-Saksasta, kun hän nyt hyvin laskettuine sotaliikkeineen oli päässyt Pohjois-Saksan herraksi. Edelleen merkitsi se vanhalle korpraalille, saiko hän sammutetuksi kapinanliekin, joka saattoi helposti sytyttää kaikki protestanttiset maat ilmiliekkiin.