Estääkseen ryöstöä, joka olisi hajoittanut väen eri tahoille, käski kuningas sytyttää kolme kylää, jonka jälkeen lähdettiin samana yönä sangen varovasti paluumatkalle, odottaen, että Tilly tulisi jäljestä kostaakseen kärsityn tappion. Aamulla levähdettiin muutamia tunteja, jonka jälkeen marssia jatkettiin Tangermündestä pohjoiseen päin. Kun Tillyä ei kuulunut, saivat ratsumiehet palata majapaikkaansa ja kuningas itse lähti Werbeniin.
Siinä öisessä rynnäkössä, joka historiassa mainitaan nimellä "Burgstallin kahakka", johtui ruotsalaisten menestys siitä äärimäisestä huolimattomuudesta, jolla keisarilliset hoitivat vartioitaan. Ja pian näyttäytyi, etteivät he vahingosta viisastuneet.
Sotavoimaan, jonka Kustaa Aadolf oli koonnut Werbeniin, kuului 9,000 miestä jalkaväkeä ja 6,000 ratsumiestä, yhteensä siis 15,000 miestä. Niin Kustaa Horn kuin Åke Tott olivat saaneet määräyksen lähettää 1,000 muskettisoturia kukin, mutta Burgstallin ottelun jälkeen asema muuttui niin, että Tott 3,000 ja Horn 7,000 miehen kera viipymättä saattoi yhtyä kuninkaaseen.
Suurella innolla kuningas odotti näitä lisäjoukkoja voidakseen, kuten hän kirjoitti Hornille, "tehdä viholliselle sellaisen vaurion, ettei sitä niin pian voi korjata. Mutta joutukaa vain", kirjoitti hän edelleen, "kaikki riippuu siitä, että pikimmiten voitte tulla tänne."
* * * * *
Sellaisissa olosuhteissa, ja kun keisari taisteluun vaativilla sanoillaan ja uhkaavalla esiintymisellään oli yllyttänyt protestantit äärimmilleen, vaadittiin ennen kaikkea, jos mieli saada uhkaukset tepsimään, että Kustaa Aadolf oli ajettava tiehensä. Jos siinä onnistuttiin, oli evankelisten ruhtinasten vastarinta murrettu.
Tilly lähti Wolmirstedtistä liikkeelle heinäkuun 20 päivänä ja marssi vitkalleen pohjoiseen päin. Yhdyttyään Pappenheimin kanssa hän marssi Werbeniä vastaan ja leiriytyi muutamiin kyliin neljännespeninkulman päähän kaupungista.
Joka päivä tapahtui suurempia tai pienempiä kahakoita, ja heinäkuun 26 päivänä melkoisen tärkeäkin, jolloin ruotsalaiset tekivät viholliselle sangen suurta vahinkoa.
Heinäkuun 27 päivänä Tilly ryntäsi eteenpäin täydessä taistelujärjestyksessä. Vanha sotaherra hämmästyi nähdessään ruotsalaisten linnoitetun leiripaikan, jonka ainoastaan neronkatse oli voinut valita. Hän käsitti heti, että se oli valloittamaton, mutta vaati kaikessa tapauksessa otteluun.
Kun vaatimukseen ei suostuttu, käski hän ampua leiriä suurilla piiritystykeillä, joita keisarillinen sotajoukko vielä tavallisesti kuljetti mukanaan. Mutta välimatka oli siksi pitkä, etteivät luodit voineet tehdä vaikutusta. Kenties Tilly käsitti ensi kerran, että hän oli täällä kohdannut mestarinsa, ja tehtyään kaksi onnistumatonta hyökkäystä Werbenin kimppuun hän lähti paluumatkalle.