Kerrotaan, että tämä olisi sanonut Pappenheimistä: "Tämä ihminen vie minulta kunnian ja maineen, keisari maan ja kansan."
Tämä oli taistelun suuri käännöskohta. Vasen sivusta joutui tappiolle, ja yhdessä Fürstenbergin raskaan jalkaväen kera syöksyivät joukot keihäät ojossa saksilaisia vastaan. Vasen sivusta heitettiin nurinniskoin ensi hyökkäyksessä, ja kun muut saksilaiset eivät enää pystyneet puolustamaan asemaansa, otalsivat he, kuten Kustaa Aadolf sanoi, "komppanioittain käpälämäkeen."
Vaaliruhtinas, joka tähän asti oli pysyttäytynyt jälkijoukossa, joutui tällöin eturintamaan. "Hän juoksi itse koko henkivartiostonsa mukana eikä pysähtynyt, ennenkuin Eilenburgissa", lisää kuningas.
Sotamarsalkka Arnim, "etevämpi suunnittelussa kuin toteuttamisessa", jäi paikoilleen taistelutanterelle Kustaa Hornin sivustan turviin.
Lennart Torstenssonin tykit olivat pitäneet vihollisen keskustasta loitolla; mutta ruotsalaisten vasenta sivustaa uhkasi suuri vaara. Vihollisen valtaamat saksilaisten tykit ja muskettisoturien tuli tekivät murhaavaa tuhoa ruotsalaisten keskuudessa, ja loitommalla kukkulalla jymisivät yhtä mittaa keisarillisten järeät tykit.
Silloin Kustaa Horn teki sen ihailtavan sotaliikkeen, jonka avulla hänen sivustansa keskellä ottelua muodosti uuden rintaman vihollista vastaan. Kuningas lähetti kaksi jalkaväki-prikaatia hänen avukseen, ja kaikkiaan 7,000 miehen kera seisoi Horn Tillyn 17,000 sotamiestä vastassa. Fürstenberg ajoi sillävälin takaa saksilaisia hajoittaen heidät kuin akanat tuuleen.
Arnim oli rientänyt kuninkaan luo ilmoittamaan heidän tappiostaan. Samaan aikaan Teuffel tuli ilmoittamaan kuinka huonosti oli Hornin sivustan laita. Kustaa Aadolf riensi sinne täyttä laukkaa, ja jo hänen saapumisensa oli avun veroinen. Hän käsitti, että tämän harvalukuisen joukon oli mahdoton pitää puoliaan koko keisarillisen sotajoukon painostusta vastaan ja hän käski Teuffelin, joka seurasi häntä, ratsastaa noutamaan muutamia jalkaväki-prikaateja.
Teuffel kiiti tiehensä, mutta samassa sattui häneen luoti, joka heitti hänet kuoliaana maahan. Silloin kuningas lasketti itse täyttä laukkaa keskustaan. Siellä hän käski Hepburnin jalkaväki-prikaatien rientää Hornin avuksi, minkä jälkeen hän riensi oikean sivustan luo ja lähetti Eerik Soopin länsigööttalaisen ratsuväen kera auttamaan vasenta sivustaa. Vähemmässä kuin neljännestunnissa molemmat jalkaväkiprikaatit marssivat määräpaikkaansa ja asettuivat vasemman sivustan ratsuväen rinnalle. Ja tuskin oli tämä tehty, kun Fürstenberg teki rynnäkön ratsuväki-neliöineen.
Täällä näyttäytyi mihin keveä tykistö (nahkatykit) kelpasi. Ruodut avattiin, ja pienet tykit aloittivat murhaavan kartessitulen vihollisen ratsuväkeä vastaan, jonka ehdottomasti täytyi peräytyä.
Tähän vaikutti osaltaan myös muskettisoturien tasainen ja nopea tuli. He ampuivat kaikista kolmesta rivistä samalla kertaa. Heti sen jälkeen länsigööttalainen rykmentti tuli ja teki rynnäkön toisensa jälkeen vihollista vastaan.