Mutta tästä apuväestä huolimatta, ja vaikka keveä tykistö sai melkoista apua keskustasta, oli kauan epätietoista kuinka vasemmalle sivustalle oli käyvä. Kotvan aikaa näytti siltä, kuin Tilly onnistuisi ahdistamaan Hornin takaisin. Nämä keisarilliset sotamiehet, niin jalka- kuin ratsuväkikin, tiesivät tuskin mitä tappio merkitsi. He taistelivatkin sellaisella miehuudella ja kuolemanhalveksimisella, joka näkee ainoastaan voiton silmiensä edessä. Tässä taisteltiin mies miestä vastaan, ja ystävät ja viholliset sekaantuivat sikinsokin keskenään. Ja koko sekasotkua peitti sellainen tomu- ja savupilvi, että tuli pimeä kuin yö, ja ainoastaan vaivoin saattoi eroittaa ystävän vihollisesta.
Tässä silmänräpäyksessä, jolloin kaikki riippui hiuskarvasta, tapahtui jotakin, mikä määräsi taistelun päätöksen.
Kun Kustaa Aadolf oli lähettänyt Akseli Soopin länsigööttalaisten keralla ja päässyt varmuuteen siitä, että vihollisen vasen sivusta oli edelleen pakosalla, teki hän oikean sivustansa jäljellä olevain eskadroonain kera liikkeen vasemmalle mäen rinnettä ylöspäin, missä seisoi vihollisen ratsuväki, joka oli koko ajan tähdännyt kuuliaan ruotsalaisten keskustaa vastaan. Samaan aikaan tämäkin teki kaariliikkeen oikeaan, niin että sen jalkaväki-prikaatit joutuivat marssimaan Tillyn vasenta siipeä vastaan.
Stålhandsken johtamat suomalaiset syöksyivät nyt ruotsalaisten oikean sivustan eturinnassa eteenpäin, aikoen rynnäköllä vallata Tillyn tykit. Tykkimiehistö teki tosin vastarintaa, mutta heidän täytyi väistyä, ja suomalaiset kädet suuntasivat sen jälkeen tykit Tillyn jalkaväkeä vastaan, jota he pommittivat pitkin koko linjaa. Pappenheim oli sillä välin tullut takaisin ja koonnut joukon ratsumiehiä, joiden avulla hän tahtoi vallata tykistön takaisin. Mutta huomattuaan sen mahdottomaksi hän syöksyi taistelun vilinään, jossa hän persoonallisesti ilmoitti Tillylle vasemman sivustan täydellisen tappion.
"Vihollinen seisoi alussa kuin vuori", kirjoitti kuningas, "ja taisteli sellaisella innolla, että näytti epätietoiselta kuka tulisi saamaan voiton." Mutta kun Tillylle ilmoitettiin, että hänen väkensä ampui laukauksen toisensa jälkeen hänen omaa väkeään vastaan, ja kun hän näki osan ruotsalaista jalkaväkeä, joka ei vielä ollut ollut mukana tulessa, hitaasti marssivan häntä vastaan, silloin hän käsitti, että taistelu oli menetetty, ja lähti peräytymisretkelle. Kello oli silloin kuuden ja seitsemän välillä.
Mutta nyt kävi Hornin sivusta puolustuksesta hyökkäykseen ja ahdisti armottomasti vihollista oikean sivustan ratsuväen avulla. Tillyn tarkoitus oli palata Leipzigiin, mutta sotajoukko joutui hämmennyksiin, ja suuri osa siitä oli pian mitä nurjimmassa paossa.
Vanha päistärikkö, joka oli ollut Tillyn ilo ja ylpeys ja joka oli häntä niin monissa otteluissa kantanut voitosta voittoon, se ammuttiin Breitenfeldin taistelussa hänen altansa. Turhaan vanha sotaherra koetti kutsua takaisin pakenevia parviaan, he eivät häntä enää kuulleet. "Hän ratsasti kuin varjo varjojen keskellä, kukaan ei häntä totellut." Kyllä sentään, neljä rykmenttiä vallonilaisia seisoi väistymättä paikoillaan. Vaikka taistelu oli menetetty, eivät he tahtoneet jättää tannerta paeten. He seisoivat siinä, missä olivat ja taistelivat tavalla, jota harvoin näkee. Silvottuine jäseninkin he vielä taistelivat paikalla, johon heidät oli asetettu ja taukosivat taistelustaan vasta peitettyään maan ruumiillaan. Kun aurinko meni mailleen ja pimeys peitti kentän, silloin nämä liittoutuneiden vanhat sotaurhot, joiden lukumäärä nyt nousi enää 500 mieheen, muodostivat neliön haavoittuneen päällikkönsä ympärille ja veivät hänet mukanaan pois taistelukentältä.
Samalle paikalle, johon 200 vuotta myöhemmin pystytettiin Leipzigin taistelun muistokivi, kokosi Kustaa Aadolf sotajoukkonsa, lankesi polvilleen ja kiitti Jumalaa voitosta.
Oli ihanaa nähdä nämä tuhansien tuhannet polvillaan, kädet ja kasvot taivasta kohden, kiittämässä sotajoukkojen Jumalaa siitä, että hän oli antanut heille voimaa murtaa ne kahleet, joihin paavinvalta ja jesuiittalaisuus, yksinvalta ja tyrannius tahtoi kietoa koko maailman.
Ilovalkeat sytytettiin, ja kuningas vietti yönsä vartiotulen ääressä.