Sotamiehet eivät olleet koskaan nähneet niin paljon kultaa, kuin mitä täällä joutui heidän osakseen. Würtzburgin jälkeen oli ruotsalaisessa sotajoukossa tuskin ainoaakaan sotamiestä, jolla ei ollut uutta siistiä pukua. Se ylellisyys, jossa he elivät oleskellessaan rikkaassa Mainin laaksossa, tuntui heistä melkein unennäöltä. Muuan päälliköistä kirjoitti: "Suomalaispoikamme, jotka nyt tottuvat viinimaahan, eivät enää kovinkaan kalunne Savoon takaisin. Liivinmaansodassa täytyi heidän usein tyytyä veteen ja homehtuneesta leivästä laitettuun olutsoppaan; nyt suomalaiset laittavat kypäröissään kylmää lientä viinistä ja sämpylöistä."
Lokakuun 8 p:nä vallattiin Würtzburgin linna. Kohta tämän jälkeen
Kustaa Aadolf julistettiin Frankin herttuaksi.
Syyskuun loppuun Tilly oli oleskellut Peterhornin hiippakunnassa, mutta heti kun saapui tieto Ruotsin kuninkaan retkestä poikki Thüringerwaldin, marssi hän kiireimmiten etelää kohden, yhtyi kenraalien Altringerin ja Fuggerin kanssa ja Fuldaan saapuessaan laski sotajoukkonsa 27,000 mieheksi. Hänen tarkoituksensa oli rientää Würtzburgin avuksi, mutta hänen jatkaessaan marssiaan Hanauhun saapui tieto piispankaupungin kukistumisesta.
Täällä yhtyi Tillyyn uusi Lothringista saapunut sotajoukko, niin että hänen komennossaan oli nyt 40,000 miestä, mikä miesluku oli riittävä estämään Kustaa Aadolfin marssia pitemmälle. Mutta seurauksena Leipzigin taistelusta oli, että Tilly nyttemmin pelkäsi käydä Ruotsin kuninkaan kimppuun. Molemmat sotajoukot seisoivat vastatusten ryhtymättä mihinkään ennenkuin lokakuun lopussa. Silloin sattui tapaus, joka yhdessä elintarpeiden puutteen kanssa pakoitti Tillyn lähtemään pois näiltä seuduin.
Kuningas oli samaan aikaan ottanut vastaan ja lähettänyt pois Bambergin piispan lähettilään, Württembergin herttuan ja muut, jotka tahtoivat pysyä puolueettomina, mihin tietysti ei suostuttu. Hän oli juuri tehnyt sopimuksen Nürnbergin kanssa, kun saapui sanoma, että Tilly oli lähtenyt liikkeelle ja luultavasti aikoi joko Würtzburgiin tai Schweinfurtiin.
Tapansa mukaan Kustaa Aadolf lähti itse vihollista vakoilemaan ja löysi hänet leiriytyneenä Tauber-virran varrelle. Täällä kuten muuallakin keisarilliset osoittautuivat sangen huolimattomiksi vartiopalveluksessaan. Kolme rykmenttiä ratsuväkeä oli sijoitettu Würtzburgin linnan puolelle muutamia peninkulmia itse kaupungista.
Yöllä lokakuun 24 päivää vasten kuningas ratsasti hyökkäysretkelle 3,000 ratsumiehen ja 2,000 muskettisoturin keralla kolmen etumaisen rykmentin kimppuun sellaisella menestyksellä, että suurin osa vihollisista hakattiin maahan, suuri joukko vangittiin, ja koko kuormasto joutui voittajan käsiin. Loput keisarillisista ajettiin päämajaan, jossa syntyi suuri pelästys.
Seuraavana päivänä kuningas palasi Würtzburgiin ja sai heti sen jälkeen tiedon, että vihollinen oli lähtenyt marssimaan Ochrenfurtiin, pieneen kaupunkiin, joka sijaitsee virranmutkauksessa Würtzburgista kaakkoiseen päin. Kustaa Aadolf miehitytti heti tämän seudun samoin kuin muutkin vaaralliset paikat.
Sillä välin Tilly taivalsi sangen verkkaan kaakkoista kohden, ja kuningas, joka oli lähettänyt muutamia rykmenttejä Nürnbergiin ja sentähden saattoi olla huoletta tähän kaupunkiin nähden, päätti antaa hänen jatkaa marssiaan Frankeniin ja itse jatkaa taivaltaan Mainin laaksoa pitkin.
Sitä ennen tehtiin liitto Yrjänä Lüneburgilaisen ja useain evankelisten kaupunkien kanssa, kuten Frankenin, Anspachin, Baireuthin, Nürnbergin ja muiden.