Vastoin tahtoaan hänen täytyi viipyä siellä, missä oli. Väki tarvitsi levähtää kohta maihin noustua toimitettujen linnoitustöiden ja marssien jälkeen, ja sotajoukon asiat täytyi järjestää. Sitä paitsi oltiin parhaallaan neuvotteluissa Ranskan, protestanttisten ruhtinaiden ja Pommerin kanssa.
Ne, jotka näkivät uljaan kuninkaan, ympärillään nuoret voitokkaat kenraalinsa ja vanhat ja nuoret soturit, jotka kerskuivat monilla saavutetuilla voitoilla, he eivät paljoakaan aavistaneet mitä huolia hänellä oli joka askeleella kohden maaliaan pyrkiessään. Mutta mitä paremmin oppii tuntemaan vaikeuksia, jotka hän suunnattomalla vaivalla voitti, sitä enemmän oppii myös ihailemaan sitä innostusta, jolla kuningas ja hänen miehensä kävivät kohden korkeaa ja kunniakasta päämääräänsä.
Sotajoukossa vallitsi suuri tyytymättömyys niin päällystön kuin miehistönkin kesken. Sotakurin ja järjestyksen laita oli huono, tehtiin useita karkausyrityksiä, eivätkä olleet harvinaisia väkivaltaisuudet yksityisiä henkilöitä kohtaan. Syynä tähän oli rahan puute. Palkkaa ei saatu säännöllisesti, ja elintarpeet olivat niin riittämättömät, että miesten täytyi elää melkein puolella muonalla. Suurin osa tarvittavista ruokavaroista täytyi noutaa vieraista maista, ja jos siihen vielä lisää ampumavarojenkin puutteen, niin jokainen käsittää, että Kustaa Aadolfin ensimäiset askeleet Saksan maaperällä olivat sangen raskaat. Mutta, kuten tavallisesti, hän syytti itseään siitä ahdingosta, johon oli joutunut.
"Olen alottanut tämän tehtävän ilman että minulla oli riittävän luja pohja", tuumi hän. Mietteistään huolimatta hän ei kuitenkaan koskaan sallinut huolten itseään masentaa. Hän näki niiden yli pyhän asiansa samalla rohkeudella ja luottamuksella kuin kerran tyhjin käsin vetäessään miekkansa puolustaakseen maataan tanskalaisia vastaan, jotka olivat tunkeutuneet valtakunnan keskustaan.
Samaan aikaan juoksenteli vieraita henkilöitä ympäri sotamiesten keskuudessa saaden rauhattomuutta aikaan. Milloin puhuttiin maan yleisestä hädästä, milloin ihmeellisistä merkeistä ja näyistä, joita oli nähty ja jotka kaikki viittasivat ajan tapahtumiin.
Erittäinkin muuan kertomus kiihdytti mieliä. Sen kertoi eräs maamies, joka tuli leiriin kanoja kaupittelemaan. Tietysti hän sai kanansa kaupaksi, varsinkin kun hinnat olivat huokeat, mutta hänen kertomansa juttu sai hiukset nousemaan pystyyn sotamiesten päissä.
"Siitä on parisenkymmentä vuotta", alotti hän. "Vuokrasin tupani ankaralta isännältämme. Sain sen säkkipillini tähden, sillä kukaan ei osannut sitä puhaltaa yhtä hyvin kuin minä. Mutta hiton tarkka hän oli siitä, että vuokra tuli maksetuksi päivälleen. Ken ei sitä tehnyt, sai heti lähteä kiluineen, kaluineen.
"Vuonna muutamana kaikki oli mennyt päin mäntyyn, enkä minä tiennyt mistä saisin kolikoita. Lainailemalla sentään sieltä ja täältä sain vihdoin satasen täyteen. Aloin laukata linnaan, sillä hevoskaakkini olin pantannut. Ensimäinen, jonka tapasin, sanoi minulle, että vanhaa hänen armoaan vaivasi kovasti luuvalo, mutta jos toin rahaa, pääsisin kyllä sisään. Menin sinne. Kreivi istui tavallisessa suuressa nojatuolissaan pöydän ääressä, eikä hänen luonaan ollut ketään muita kuin suuri ruma apina, joka aina juoksi hänen jälestään, ja jota he sanoivat 'majuriksi' poppamiehen mukaan, jonka oma se muinoin oli ollut, mutta joka äskettäin oli poltettu. Kylmät väreet karsivat selkäpiitäni, kun kamaripalvelija poistui huoneesta ja sulki oven, niin että jäin yksin heidän kanssaan. Kreivillä oli suuri samettitakkinsa päällään, ja jalkojaan hän piti tuolilla. Vastapäätä häntä istui 'majuri' punaisessa nutussa ja valkoisin punoksin pyntättynä; päässään oli sillä kreivin yömyssy, ja joka kerta kun kreivi irvisti kipujensa vuoksi, irvisti 'majuri' vastaan. Inhottavaa oli sitä nähdä. Kreivi rypisti silmäkulmiaan nähtyään minut.
"'Jos tulet tyhjin käsin, niin piru perii sinut', huusi hän vastaani.
"Minä tietysti kumarsin ja panin rahat hänen eteensä pöydälle. Hän katsoa tirkisteli minuun ja veti rahat puoleensa. Sitten hän soitti. Kamaripalvelija tuli sisään niin äkkiä, että hänen varmaan täytyi kärkkyä ja odottaa aivan oven edessä. 'Kuules, Sten', käski kreivi, 'anna tälle miehelle lasi olutta, sillaikaa kun minä lasken rahat ja kirjoitan kuitin'.