Ruotsalaisia ei tarvittu kauan odottaa. Reinin itärannalle aivan vastapäätä Oppenheimiä espanjalaisten johtaja Don Silva oli käskenyt luoda vallituksen, jota oli käytettävä erään sillan päätynä. Vallitusta pidettiin niin lujana, ettei kuningas uskaltanut jättää sitä taaksensa. Hyökkäys tapahtui joulukuun 3 päivänä, mutta espanjalaiset puolustautuivat sellaisella urhoollisuudella, etteivät ruotsalaiset voineet valloittaa vallitusta.
"No hyvä", sanoi Kustaa Aadolf, "me valloitamme heidät Reinin toisella puolen." Mutta se ei ollut niinkään helppo asia, sillä ei ollut veneitä lainkaan, ja vihollinen odotti miesvoimin.
Vihdoin onnistuttiin sieppaamaan kaksi alusta, jotka oli upotettu; ne pantiin heti käyttökuntoon. Hämärissä 6 päivän iltana kuningas meni ainoastaan kolmen henkilön seuraamana tammitukkia myöten yli virran tutkimaan vastakkaista rantaa. Virta teki käyrän polvekkeen itää kohden ja muodosti siten terävän niemekkeen; täällä ylimeno oli tapahtuva.
Varhain 7 päivän aamuna Niilo Brahe meni yli 300 keltaisen rykmentin miehen keralla. Se oli tuskin tapahtunut, ennenkuin Don Silva hyökkäsi ratsuväkensä keralla. Mutta Niilo kreivi puolustautui urhoollisesti poikineen, kunnes ehti saapua lisäväkeä, ja kuningas, joka vastakkaiselta rannalta oli levottomana seurannut taistelun menoa, sai ilokseen nähdä, että espanjalainen ratsuväki lasketti täyttä laukkaa pakoon. Sen jälkeen vietiin muu sotajoukko yli, ja samana iltana vallitusten puolustusjoukko antautui.
Seuraavana, jouluk. 8, päivänä Oppenheimin kaupunki avasi porttinsa, ja linna vallattiin rynnäköllä.
Sitten kun ratsuväki oli viety yli Reinin, lähti kuningas koko sotajoukon kera pohjoista kohden Mainziin. Se tapahtui joulukuun 10 p:nä. Huolimatta kerskailevan Don Silvan vakuutuksista, että hän puolustaisi kaupunkia vaikka kolmea Ruotsin kuningasta vastaan, antautui hän sentään kolmen päivän kuluttua, jouluk. 13 p:nä. Ruotsalaiset menettivät tuskin ainoatakaan miestä, mutta paljon saalista voitettiin, erittäinkin sota- ja elintarpeita.
Heti kuninkaan saavuttua kaupunkiin asetettiin ruotsalainen hallitus. Oli mennyt vuosi ja kolme kuukautta, ennenkuin ehdittiin Itämeren rannalta Breitenfeldiin; voittoretki sieltä Reinille vei ainoastaan kolme kuukautta.
* * * * *
Samaan aikaan Saksin vaaliruhtinas ja Arnim olivat tunkeutuneet Böömiin, ja jo marraskuun alussa Prag avasi porttinsa. Suuri parvi böömiläisiä siirtolaisia seurasi voittajain mukana. Valkovuoren taistelun jälkeen oli teilattu useita eteviä protestantteja, ja heidän ruumiinsa olivat saaneet riippua kaakinpuussa kaikkien kauhuna; nyt heidät vihdoin otettiin alas ja haudattiin.
Juhana Yrjänä ei marssinut pitemmälle sotapäällikkönsä keralla, mutta Reinin varrelle ruotsalaiset joukot levisivät niin ylä- kuin alavirtaankin. Worms kukistui samaan aikaan kuin Mainz. Kustaa Horn valtasi Mergentheimin, joka vuodesta 1525 oli ollut saksalaisen ritarikunnan hallituskaupunki. Saksi-Weimarin vaaliruhtinas Bernhard tuli vapauttajana kymmenen vuotta aikaisemmin kukistettuun ja katolistettuun Pfalziin. Espanjalaiset lähtivät maasta, ja samoinkuin böömiläiset maanpakolaiset riensivät palaamaan Pragiin, niin matkusti nyt Fredrik V Mainziin ranskalaisten lippujen alle palatakseen entiseen ruhtinaskuntaansa. Protestanttiset joukot levisivät Reinistä Moldauhun. Pohjois-Saksassa seisoi heidän reservinsä ja piti yllä Ruotsin kuninkaan yhteyttä kotimaansa kanssa.