Valppaalla katseellaan Kustaa Aadolf huomasi pian kuinka tärkeä Mainz saattoi olla sotilaallisessa suhteessa, ja sentähden hän pystytti Reinin-laakson keskuspisteeseen leirin, johon sijoitettiin 20,000 miestä, leirin jokseenkin samanlaatuisen kuin Werbenissä vuotta aikaisemmin. Eräälle virransaarelle hän perusti Gustafsburgin linnoituksen, joka aina meidän päiviimme on saanut pitää nimensä; kaksi laivasiltaa virtojen yli piti yllä liikettä kaikille tahoille.
Mainz oli siten ykskaks muutettu kaikkien sotilaallisten liikkeiden keskuspisteeksi, ja keskuspisteeksi se oli tuleva valtioviisaille neuvotteluillekin.
Kustaa Aadolf asetti sotajoukkonsa leiriin ympärilleen ja sijoitti itse hovileirinsä Reinin kultaiseen kaupunkiin, joka oli ollut niin monien Saksanmaan keisarien hallituskaupunkina keskiajalla. Nyt lähdemme noutamaan hänen kuningatartaan.
9.
KOTONA JÄLLEEN.
Kustaa Aadolfin historiassa oikeastaan on tilaa ainoastaan hänelle.
Mikä muuten on suurta, näyttää pieneltä hänen läheisyydessään.
Kaikkien sielunkykyjensä sopusointuisen kehityksen vuoksi hän on
ensimäinen kaikessa mihin ryhtyykin.
Toisin on laita hänen puolisonsa. Kenties niin mitättömän olennon oli kohtalo siksi asettanutkin hänen rinnalleen, että hän saisi tilaisuuden kehittää suvaitsevaisuutta ja kärsivällisyyttä sielussaan. Kuinka suuresti hän puolisoaan rakastikaan, aivan kuin hänen asiansa olisi korvata mitä luonto oli tältä evännyt henkisessä suhteessa.
Heti kuninkaan lähdettyä kuningatar alkoi valittaa, ettei hän voinut viihtyä Ruotsissa, että hänen täytyi lähteä puolisonsa jälkeen. Hän oli varma siitä, että kuningas kaipasi jälleennäkemistä yhtä suuresti kuin hänkin. Kaikki hänen kirjeensä olivat täynnä valitusvirsiä, ja me tiedämme, että kuningas määräsi hänen ensimäisen olinpaikkansa Wolgastiin, kunnes ilmestyisi tilaisuus kohtaukseen.
Kohta Breitenfeldin taistelun jälkeen kuningas kirjoitti valtiokanslerilleen ja pyysi tätä tulemaan luokseen niin pian kuin mahdollista, sillä heillä oli paljon neuvoteltavaa keskenään. Samaan aikaan hän kirjoitti myös langolleen pfalzkreiville: "Pyydämme teidän rakastettavuuttanne, että suvaitsisitte ystävällisesti usein tervehtiä rakasta puolisoamme, niin ettei poissaolomme kävisi hänelle ikäväksi ja raskaaksi, ja lohduttaisitte ja viihdyttäisitte häntä sillä, että me ensi avovedellä noudamme rakkaan puolisomme luoksemme, jolloin hän saa viettää kanssamme koko kesän. Toivomme, että teidän rakastettavuutenne ystävällisin keskusteluin hälventää hänen kaikki surunsa ja huolensa."
Toisessa kirjeessä kuningas pyytää lankonsa kautta rakasta siskoaan, että tämä ottaisi pikku prinsessan hoiviinsa kuningattaren poissa ollessa, koskei häntä voitu ottaa mukaan matkalle eikä jättää yksin kotiinkaan. Kuningas lisää: "En tahdo, että puolisoni tulee tänne ilman saattovartiota, koska vihollinen on jokseenkin vahvalukuinen Wismarin luona. Minulle olisi sentähden mieluisinta, että koko laivasto seuraisi mukana ja toisi rekryyttejä tullessaan."