Ermegård rouva veti syvään henkeään. "Silloin täytyy sinun käsittää…" sanoi hän.
"Että Antero Erikinpoika on teidän tyttärenpoikanne samoinkuin minäkin; että hänen äitiään on kohdeltu julmasti ja väärin ja että te olette velvollinen antamaan hänen pojalleen kaiken sen hyvityksen, minkä voitte antaa. Kaikkeen tähän yhdyn täydestä vakaumuksesta. Mutta kun hänen isänsä ei ole tunnustanut häntä, ei hänen kannettavakseen kuulu isän nimi, vaan teidän…"
"Minun! Mutta etkö sitten käsitä…"
"Teidän ylpeyttänne loukkaa viimeisen avioliittonne tunnustaminen ja vielä enemmän se, että onneton tyttärenne päätti…"
"Tämä velka on nyt pyyhitty pois…"
"Ei, isoäiti, ainoastaan avoin tunnustus vie sovitukseen, ei uusi vilppi…"
"Pitäisikö minun jättää nimeni vedettäväksi lokaan!"
"Asia on liian vanha herättääkseen huomiota."
"Ei koskaan, sanon minä! Menemällä naimisiin Elina Ribbingin kanssa on hän päässyt täysiin oikeuksiinsa. Minun velkani on pyyhitty pois ja tyttären sovitettu."
"Ja Elina, uhrinne?"