Yhä useampia laivoja tuli näkyviin. Kukaan ei virkkanut sanaakaan.
Karkelo oli tauonnut.
"Tanskan lippu!" huusivat useat.
"Se on vihollinen!"
"Aseihin joka kynsi!" virkkoi pormestari tyynesti. "Alhaalla satamassa tavataan."
Kuten lintuparvi metsästäjän huudon kuultuaan olivat naiset pelmahtaneet pystyyn, ja kuten ajettu lammaskatras pakenivat he kaupunkia kohden.
Pormestarin emäntä oli heistä pyylevin, ja hänen oli mahdoton seurata toisia, mutta kukaan ei ollut kuulevinaan hänen avunhuutojaan, pelko oli vallannut kaikkien mielet, eikä kenenkään kunnioitus riitä niin pitkälle, että hän antaa henkensä pelastaakseen toisen elämän. Kaikki toiset olivat jo ehtineet kaupunkiin; koko seura oli kuin puhallettu pois, ei näkynyt edes pitkän hoilakkaa palvelijatartakaan. Pormestarin emäntä oli yksin, väliin hän käveli, väliin juoksi. Hän puhkui kuin palje, itki ja sadatteli sekaisin.
Rannalta kuului huutelua ja hälinää. Muuan laiva laski maihin. Pelästys antoi pormestarin emännälle siivet, mutta hädin tuskin päästyään kaupunkiin vaipui hän tajutonna muutaman pienen, matalan talon portille. Ovi avautui, muuan pitkä nainen astui kadulle ja koetti nostaa kaatunutta ylös.
"Raskas kuin jauhosäkki!" jupisi hän, mutta kietaisi samassa käsivartensa mummon ympärille, avasi oven ja kantoi taakkansa sisälle. Hän tuli kohta ulos jälleen, sulki oven huolellisesti jälkeensä ja suuntasi matkansa satamaan.
Nyt rämisivät rummut ja torvet, kirkoissa soivat kellot. Asestettua väkeä riensi vihollista vastaan, käsityöläisiä varustettuina kirvein ja seipäin, kauppamiehiä, maalaisia, kaikilla lyömäaseita mukanaan, kun taasen naiset ja lapset, ukot ja vaivaiset, kullakin kuormanaan niin paljon kuin jaksoivat kantaa, riensivät kaupungista metsiin.
Pormestari johti itse omia ja raadin asemiehiä. Hän koetti estää maihinnousua, mutta vaikka hän siinä menestyikin etumaiseen laivaan nähden, hyökkäsi hänen selkäänsä suuri joukko, joka oli laskenut maihin kaupungin ulkopuolella ja nyt hurjin huudoin syöksyi toverinsa apuun. Se ei ollut enää taistelua, vaan teurastusta. Otto Rud käski, ettei ketään saanut päästää hengissä, ja hänen käskynsä täytettiin täsmälleen.