Molemmat olivat niin kiintyneet tarkastamaan sormuksen palamista, etteivät huomanneet sitä, ennenkuin liekit tuossa tuokiossa ympäröivät Valmyran.
"Kaikkien pyhimysten nimessä, tulkaa, teidän armonne!" Ja hän veti piispaa mukanaan.
Kaikeksi onneksi oli tällä kynttilä vielä kädessään. Leena otti sen häneltä, ja molemmat kiiruhtivat eteenpäin minkä ehtivät päästäkseen tukehduttavasta savusta.
Melkein puolikuoliaina väsymyksestä olivat he aamun koitossa ehtineet luostariin, missä saivat mitä vierasvaraisimman vastaanoton.
Mutta piispa ei voinut unhoittaa Valmyraa. Hän puhui tämän ihmeellisestä ennustuksesta, hänen kuolemastaan ja lopuksi palamisestaan tulessa, joka oli aiottu sormusta varten.
"Varmaankin oli jokin salaperäinen yhteys heidän välillään", sanoi hän. "En tosin ymmärrä, kuinka sellainen on mahdollinen ikuisen ja ajallisen välillä, mutta Herran ihmeet ovat suuret, ja kuinka vähän me ihmiset niitä käsitämmekään!"
Luostarista lähetettiin viestejä sisämaahan päin, ja herra Åke
Juhananpoika lupasi heti tulla 60 asemiehen kera vihollista vastaan.
Suurella levottomuudella odotettiin tietoja Turusta. Niitä saapui vihdoin, ja olivat ne jos mahdollista pahempia kuin oli odotettu. Kaupunki oli ryöstetty melkein typösen tyhjäksi; ei edes tuomiokirkkoakaan ollut säästetty. Piispan hopeasauva, hänen helmin koristeltu piispanhiippansa ja kallisarvoinen juhlapukunsa oli viety; sitä paitsi pyhimyskuvia, kalkkeja ja muita kirkkoastioita, sanalla sanoen kaikki, millä oli jotakin arvoa. Sitä paitsi oli joukko rikkaimpia porvareita viety pois panttivankeina.
Piispa kirjoitti heti valtionhoitajalle ja kertoi mitä oli tapahtunut. Kun hän kuuli, että vihollinen oli purjehtinut pois Turusta, tahtoi hän heti palata. "Nyt tarvitsevat he minua", sanoi hän. "Minä en ole tullut ottamaan osaa heidän jumalanpalveluksiinsa, vaan lohduttamaan heitä katkerissa koetuksissa."
Kun Åke Tott tuli Turkuun, oli vihollisen laivasto jo poissa. Se rehenteli mahtavana Hangon edustalla, mutta Otto Rud oli lähtiessään sanonut, että hän toiste tekee vielä suurempaa tuhoa Turulle ja maalle, jollei kaupunki pikimiten maksa hänelle 12,000 markan paloveroa, ja yhtä paljon oli piispan maksettava kepistään ja hatustaan.