"Mikään ei voisi olla minulle rakkaampaa!" sanoi nuorukainen.
Piispa kohotti pikarin, ja kaikki toiset seurasivat esimerkkiä.
"Sten Sturen malja!" huudettiin kuorossa.
"Kiitän teitä kaikkia ja tahdon joka päivä rukoilla Jumalalta voimaa, että voisin arvokkaasti kantaa niin kunnioitetun nimen."
Sen jälkeen tyhjennettiin pikarit pohjaan.
Mutta Sten heittäytyi piispan syliin.
"Tahdottehan aina tulevaisuudessakin auttaa minua neuvoin ja toimin?"
"Tahdon kyllä, niin kauan kuin kynnelle kykenen!"
Niin jatkettiin matkaa Lyypekkiin. Niinä vuosina, joina nuori Sten on ollut poissa näkyvistämme, oli hän isänsä käskystä ahkeraan opiskellut kirjallisia taitoja ja harrastanut ritarillisia urheiluja. Isältään oli hän perinyt tyynen, selvän käsityksen, äidiltään sydämen hyvyyden. Niitä yksinkertaisia tapoja, joissa hänet oli kasvatettu, rakasti hän ennen muita, ja nuorempina vuosinaan oli hänen vieraiden joukossa vaikea voittaa ujouttaan. Märta rouva onnistui hänet siitä vieroittamaan, ja hän oleskeli mielellään äitipuolensa seurassa. Heidän yhteiset harrastuksensa kohdistuivat Svante Niilonpoikaan ja isänmaahan, eikä heillä suinkaan ollut puutetta keskustelun aiheista. Märta rouvalla ei ollut ainoastaan herransa jakamaton luottamus, vaan myös terävä katse näkemään olosuhteita, ja Sten oli hänen ainoa uskottunsa. Hän puhui Stenin isän suunnitelmista, mutta mainitsi myös, miltä taholta tullaan asettamaan esteitä hänen tielleen, ja näyttäytyi usein, että hän oli oikeassa. Sten ei koskaan väsynyt äitipuoltaan kuulemaan. Hän oppi paljon hänen kokemuksistaan, ja vaikka nuorekas luottamus väliin veikin hänet harhaan, oli kuin joku olisi heti hänelle kuiskannut korvaan: "Muista! — Ole varuillasi!"
Kun ruotsalaiset laivat laskivat Lyypekin satamaan ja tuli tunnetuksi, että niiden mukana tuli lähettiläitä neuvottelemaan raadin kanssa, riensi koko kaupunki heitä vastaan. Hemming piispa oli tuttu jo ennestään ja kaupungin ylhäisimmät miehet kilpailivat keskenään saadakseen hänet vieraakseen. Valtionhoitajan nuoren pojan oli pormestari Hermann Mesmann jo Tukholmassa pyytänyt vierailemaan talossaan ja vei hänet itse sinne, ja jälestä seurasi lukuisa joukko ihmisiä, jotka äänekkäästi ilmaisivat mieltymyksensä hänen ulkonäkönsä, jalon ryhtinsä ja alavan esiintymisensä johdosta. He melkein sanoivat sen hänelle suoraan vasten kasvoja.