"Kaikki riippuu siitä, millainen mieliala vallitsee suuressa kokouksessa raastuvassa."
"Ettekö aio tehdä mitään asian hyväksi?"
"Jokaisen täytyy päättää itse, muuten saa yksi kantaa syyn."
"Mutta luulen, että minun pormestarini…"
"Ole huoletta, hän tahtoo säilyttää kotirauhan!"
Mesmannin matami oli jotensakin hyvin säilynyt nainen eikä pormestari suinkaan pannut pahakseen, vaikka keskustelu päätettiin suukkosella. Mutta Mesmannin matami tunsi maailman. Hän tiesi, että oli useampiakin taloja kuin hänen, joissa oltiin arkoja kotirauhasta. Heti pormestarin mentyä ulos kaupungille kutsui hän seitsemän vanhinta tytärtään salakamariin.
He painautuivat yhteen kasaan kuten lammaskatras. Ainoastaan kaksi naitua uskalsivat hieman peremmälle kamariin. Kaikki ihmettelivät mitä nyt mahtoi tulla.
"Älkää nyt seisko kuten tuhmat hanhet!" huusi matami tyytymättömin katsein, itse lyllertäen, vilkkaana kuin orava, kamarin toisesta päästä toiseen.
Mutta parvi ei liikahtanut paikaltaan.
"Tahdotteko olla yhtä puolta kanssani?"