"Hengin ja verin!" huusi koko joukko.
Asia oli nyt saanut sellaisen päätöksen kuin oli toivottu. Raati laati heti puhdistuskirjeen Hannu kuninkaalle, jossa otti Jumalan todistajakseen, että kuningas itse oli pakottanut heidät tähän vihollisuuteen. Hän sai vastata seurauksista. Lyypekki lähetti sanan muihinkin hansakaupunkeihin, mutta ainoastaan Vismar, Rostock, Stralsund ja Lüneburg lupasivat apua.
Sten Sture ja Hemming Gadd olivat nyt suorittaneet tehtävänsä ja palasivat jälleen maahansa. On mahdollista, että piispan ennustus toteutui etteikä heitä kauan kaivattu, mutta varmaa on, että kaipaus oli elävä eron hetkellä.
Lyypekkiläiset eivät kauan odotelleet toisten hansakaupunkien apua; niin pian kuin olivat ehtineet varustaa laivansa, lähtivät he liikkeelle.
4.
USKOLLINEN PALVELIJA.
Palaamme Hemming Gaddin ja Sten Sturen kera Ruotsiin, missä asema oli likipitäen muuttumaton. Rauhan ystävät toimivat yhtä sitkeästi kuin tavallisesti saattaakseen maan ennemmin tai myöhemmin Tanskan valtikan alle. Svante Niilonpoika oli yhtä väsymätön heitä vastustaessaan, ja häntä tukivat siinä todelliset isänmaan ystävät.
Erik Turenpoika oli luvannut tulla Ruotsiin, mutta valitti kirjeissään lisääntyvää kivulloisuutta ja täytyi hänen sentähden lykätä matkansa määräämättömäksi ajaksi.
Hemming Gaddin kertomukset siitä kunnioituksesta, mitä "Sten poikanen" oli saanut osakseen Lyypekissä, ilahuttivat Märta rouvaa suuresti.
"Hän sukeutuu teille ja maalle kaunistukseksi ja kunniaksi", sanoi piispa Svante Niilonpojalle. "Antakaa hänelle tehtävää! Hän suoriutuu kunnialla, mihin ikinä hän ryhtyneekin."