"Eikö hän ole voinut päästä maantielle?"
"Hän aikoi mennä metsän läpi, siellä hän piilee, kenties jossakin puussa. Katsokaas tuonne! Kenties se on hän!"
Apotti osoitti suoraan Esbjörniin, joka tuskin uskalsi hengittää. Kaikkien silmät suuntautuivat puuhun. Onneksi oli niin pimeä, ettei mitään voinut selvästi eroittaa.
"Se on oksakimppu."
"Tumma varjo vain."
"Tuokaa soihtuja, minä jään tänne!"
Taaskin jäivät apotti ja Absalon kahden.
Mutta edellisellä ei ollut malttia pysyä paikoillaan. Hän käveli edestakaisin ja katsoi vähänväliä pahoja aavistaen ylös puuhun.
Nyt täytyi yrittää pelastautua; kun soihdut ja koirat saapuvat, on se myöhäistä. Esbjörn oli päättänyt pyrkiä maantielle, ja hän tiesi, mistä päin hänen oli sitä etsittävä. Mitä suurimmalla varovaisuudella kapusi hän alas puusta.
"Kuulitko mitään?" kysyi apotti pysähtyen.