Siellä oli jo useita muita ennen häntä, toisia tuli jälestä.
Silloin soi taasen apotin pilli, kiihkeämmin, tuimemmin kuin ensi kerralla.
Kaikki pysähtyivät. Esbjörn teki samoin.
"Hän on saanut hänet kiinni!" huusi muuan.
"Hän on saanut hänet!" toisti toinen.
Ja nyt kääntyi koko parvi takaisin.
Esbjörnin päähän pälkähti onnellinen ajatus. Hän seurasi kappaleen matkaa, sitten oli hän kaatuvinaan väsymyksestä, sammutti soihdun ja riensi kiireimmiten tietä eteenpäin. Ja niin hän lopulta pääsi herransa luo.
Henkihieverissä hän vaipui valtionhoitajan huoneen kynnykselle. Tämä oli suurella levottomuudella odottanut hänen paluutaan. Hän ojensi hänelle lasin viiniä ja käski hänen pysyä hiljaa.
"Lähettäkää vartio joukko luostariin — vangitkaa heidät kaikki — ja
Sigbrit rouva myös!"
"Sigbrit?" puuskahti Svante Niilonpoika.