"Etkö luule, että nämä sanat ovat suloiset hänen korvissaan! Nyt olen häneltä liian pitkäksi aikaa riistänyt hänen oikeutensa. Herra ritari, annan teille luvan syleillä morsiantanne!"
Ja Sten riensi käyttämään sitä hyväkseen. Cecilia rouvan suostumuksella sai hän painaa ensisuudelman kauniin tytön huulille, ja päihdyksissä rakkaudesta ja onnesta palasi hän linnaan tapaamaan Märta rouvaa.
Tämä päästi hänet nähdessään huudahduksen: "Hän on suostunut?"
"Niin, äiti!"
"Tämä on ilahuttava herraani!" huudahti Märta rouva.
"Mutta Knut?"
"Sinä ajattelet aina vain häntä!"
"Minuun tekee kipeää aiheuttaessani toiselle surua."
"Hän näyttää nyt ottavan asian tyynesti."
"Tekotyyneyttä vain."