"Ei ole helppo opettaa Sakolle mitään!" sanoi ritari.
"Tiedän kyllä, olenhan niin monta kertaa koettanut opettaa häntä lukemaan."
"Se ei varmaan onnistu koskaan!"
"Kyllä hän koettaa parastaan tehdäkseen minulle mieliksi, mutta silloin näyttää hän niin onnettomalta, että pian päästän hänet menemään."
"Mustalaisveri ei voi pysyä paikoillaan."
"Meidän pikku Annaamme kohtaan osoittaa hän ihmeellistä kärsivällisyyttä ja tekee mitä tyttönen tahtoo."
"Heliihän hän Akseliakin."
"Minä pelkään heidän hurjia leikkejään."
"Sakko suojelee häntä."
Tämä keskustelu tapahtui kamarissa rouvantuvan perällä, jossa ritari päivittäin vietti muutamia tunteja keskustellen emäntänsä ja leikkien lastensa kanssa. Kaksi tyttöstä astui sisään tervehtimään isäänsä. He niiasivat syvään ovella ja pysähtyivät sinne, kunnes saivat käskyn tulla lähemmäksi.