"Se on totta!"
"Mutta niin ette puhu koskaan minulle?"
"Oletko mustasukkainen?"
"Kyllä hieman!"
Samassa kuului kimakka kirkuna pihalta, sitä seurasi vielä toinen.
"Se on Akseli!" huudahti Gunilla rouva ja riensi ikkunan luo.
Erik herra seurasi häntä. Mutta ulkona pihalla ei ollut ketään muita kuin Sakko. Hän makasi kieritellen hiekassa ja nauroi kovaäänisesti.
Mitä tämä kaikki merkitsi? Silloin kuului uudestaan valittava huuto, ja kas, ylhäällä räystäskourulla istui nuori Akseli.
"Kaikki pyhimykset, poikani!" huusi Gunilla rouva.
"Ole huoletta, sillä ei ole mitään vaaraa!" vastasi ritari nojautuen ulos ikkunasta.