"Eivät nämä, mutta minä olen jo lähettänyt kutsumaan toisia, joiden luulen olevan parempia."
"Mistä he ovat?"
"Luullakseni Liivinmaalta", änkytti mies.
"Lähettäkää sitten peruutus! Työ saa pysähtyä toistaiseksi!"
Muuan Erik herran periaatteista oli, että piti aina ensin lakaista oman ovensa edusta, ennenkuin meni muiden kynnyksille, öin ja päivin mietti hän keinoja, miten lieventää hätää Suomessa, ja ottaisiko hän nyt työhön vierasta väkeä oman väen edellä? Jos pieni osa siitä olikin osoittautunut kelvottomiksi, ei siltä ollut mitään syytä epäillä kaikkia.
Ensi kertaa juolahti hänen mieleensä, ettei päällysmieheen kenties ollut luottamista.
Mutta kaikki väki oli poissa, hän ei tiennyt mitään keinoa päästäkseen totuuden perille.
Kun Sakko palasi takaisin ja vanhan tapansa mukaan riensi kaivokselle tapaamaan ystäviään, hämmästyi hän nähdessään heidän kaikkien olevan poissa. Silloin sai hän kuulla kertomuksen siitä hirveästä rikoksesta mikä oli tehty. Hän pudisti päätänsä eikä voinut käsittää, kuinka asianlaita oli. Mutta ritarille ei siitä uskaltanut puhua hän eikä kukaan muu.
Mutta tästä lähtien pisti silmiin sangen merkillinen seikka.
Tavallisesti kansa toi linnaan metsänotuksia enemmän kuin siellä tarvittiin, mutta Erik herra oli käskenyt, ettei ketään saanut lähettää pois tyhjin toimin, vaan kaikille oli annettava syötävää.