Eivät kaikki rauhanystävät tahtoneet saada Hannu kuningasta valtakuntaan, mutta he tahtoivat päästä Svante Niilonpojasta ja — itse päästä ohjaksiin. Sanottiin, että nyt oli neuvoston aika ottaa peräsin käsiinsä ja luotsata hankautunut valtiolaiva satamaan.
Mutta ei käynyt päinsä eroittaa valtionhoitajaa ilman kansan myöntymystä; joka mies tiesi, että hän oli kansan suosikki.
Eräänä päivänä tuli Knut herra hänen luoksensa sangen kiihtyneenä.
"Mitä nyt?" kysyi hän.
"Puhutaan, että häät vietetään marraskuussa."
"Meillä on vasta syyskuu!"
"Teidän täytyy estää se!"
"Mitä sanoo Kristina?"
"Vaikenee ja suostuu!"
"Vastahakoisesti?"