"Olenhan sanonut teille, että hän rakastaa Steniä!" huudahti Knut epätoivoissaan ja kätki kasvonsa käsiinsä, katkerasti itkien.
"Oletteko mies?" kysyi Pernilla halveksuvasti.
"Enkö ole juossut kaikilla teidän asioillanne, hankkinut teille kaikki ne tiedot mitä olette halunnut? Ettekö te siitä hyvästä luvannut auttaa minua?"
"Eikö voisi ryöstää häntä!"
"Ryös — tää — hä — ntä?"
"Niin, houkutella hänet pienelle retkelle!"
"Millä verukkeella?"
"Voitte kai keksiä jonkun sellaisen."
"Voisin viedä hänet sisareni luokse."
"Pakottakaa hänet ensin matkalla salaa vihille johonkin luostarikirkkoon!"