"Mitä tiedät hänestä?"
"Samaa kuin koko maailma."
Sten tunsi miehensä ja tiesi, että häneen saattoi luottaa. Hänen kanssaan saattoi huoletta puhua mistä hyvänsä, ja väliin vei se tekoihinkin.
"Olisi korvaamaton vahinko maalle ja isälleni, jos piispa kieltäytyisi häntä auttamasta ensi sotaretkellä."
"Niin, se asia näyttää pahalta."
"Ajatella Hemming piispaa naisen viettelemänä."
"Se tuntuu hullunkuriselta", nauroi Esbjörn.
"Hänen täytettyään seitsemänkymmentä vuotta!"
"Siinä juuri on onnettomuus. Silloin he ovat pahimmillaan!"
"Mitä tarkoitat?"