"Niin, hänen kanssaan!"
"Vieläkö mitä muuta, Kristina?"
"Rakas sisko kehoitta häntä antamaan minulle morsiussuudelman", sanoi hän ja loi silmänsä maahan.
"Sen tein Sigrid rouvan käskystä."
"Mutta sitten!"
Nyt punastui hän helakasti.
"Mitä sitten on tapahtunut?"
"Hän on suudellut minua kolme kertaa, ja minä…"
"Ja minä?"
"Minä suutelin häntä, tuolla ikkunankomerossa!… Hän pyysi… enkä minä tiedä kuinka se kävi. Mitä onkaan rakas äiti sanova! Ajatteles, jos hän ainaiseksi karkoittaa minut näkyvistään. Silloin minä menehdyn surusta ja häpeästä."