"Tosin olet menetellyt varomattomasti, mutta syytön en ole minäkään, sillä olisihan minun pitänyt paremmin sinua valvoa. Jos tahdot, niin minä puhun äidillemme!"
"Kuinka hyvä ja armas sinä olet! Sano hänelle, että minkä rangaistuksen hän määränneekin, kärsin minä sen, kun vain saavutan hänen anteeksiantonsa."
"Mutta sinä et saa näyttää surulliselta hänen saapuessaan!"
"Sitä en toki voikaan, niin suuri on oleva iloni, mutta kun hän sitten puhuu Sten herrasta, pelkään, että hän lukee silmistäni…"
"Puhele sinä isän kanssa sillävälin, kun minä ilmoitan äidille."
"Teen mitä vain tahdot, rakas sisko!" Kristina tahtoi suudella hänen kättänsä, mutta Cecilia sulki nuoren neitsyen syliinsä.
Korkeasti kunnioitetut vieraat saapuivat määrättynä päivänä ja hetkenä, ja niin pian kuin ensimäiset tulotervehdykset olivat suoritetut, piti Cecilia rouva varansa, että sai kahdenkesken äidilleen ilmoittaa sen hairahduksen, johon Kristina oli tehnyt itsensä syypääksi. Mutta joko ankara Sigrid rouva oli lempeämmällä tuulella kuin tavallisesti tai hän oli ylen tyytyväinen tulevaan liittoon, kaikessa tapauksessa hän, kun Kristina kutsuttiin sisälle saamaan tuomionsa ja heittäytyi äitinsä jalkoihin, nosti hänet ylös ja sanoi lemmekkäästi:
"Vika ei ole niin suuresti sinun, sinä olet ainoastaan lapsi,
Cecilian velvollisuus olisi ollut valvoa sinua."
Kaikki enemmät selitykset keskeytti valtaneuvos Niilo Erikinpojan saapuminen. Hän ei ollut nähnyt Kristinaa useihin kuukausiin, ja tämä tytär oli hänen silmiensä valo. Hän sai pian nähdä tämän kohoavan korkeaan asemaan, mutta kuinka se hivelikin hänen ylpeyttään, ajatteli hän kuitenkin kaipauksella sitä, ettei hän tästälähin saanut pitää silmäteräänsä hallussaan. Mutta vielä kuului tämä hänelle, ja hän otti hänet äidiltä, otti hänet polvelleen ja kysyi oliko hän lahjoittanut kaiken rakkautensa Sten Sturelle niin ettei hänellä ollut mitään jälellä vanhalle isälleen.
"Ettehän voi ajatella moista, rakas isä", vastasi neitonen kietoen käsivartensa hänen kaulaansa ja painaen päänsä hänen rintaansa vasten. "Enkö rakastaisi vanhempiani yli kaiken!"