"Herrani tahtoi niin!"
"Niin, uudet ajat, uudet tavat!"
"Olen kuullut, että hän on jo toisella luokalla", huomautti Niilo herra.
"Niin onkin", vastasi Cecilia rouva punastuen ilosta ja äidillisestä ylpeydestä.
"Se on kyllä hyvä!" virkkoi Sigrid rouva jälleen.
"Mutta hänen iällään tarvitaan urheutta ja rohkeutta."
"On hän saanut hyvän nimen siinäkin suhteessa", virkkoi Niilo herra.
"Olen kuullut, että hän tovereineen usein retkeilee metsällä…"
"Kustaa on ampunut suden!" huudahti yhtäkkiä pikku Margareta.
Kaikkien katseet kääntyivät tyttöön, joka oli uskaltanut puuttua keskusteluun ilman että häneltä kysyttiin, ja pienokainen seisoi allapäin, kyynelsilmin ja häpeästä punastunein poskin.
Sigrid rouva loi tyttäreensä ankaran katseen, ja tämä nousi heti, tarttui Margaretan käteen ja vei hänet pois huoneesta. Oli syntynyt hieman apea mieliala, mutta kun Cecilia palasi ja Maunu sitten oli lähetetty pois sisarensa luo, kertoi Niilo herra, että tosiaankin oli niin laita kuin Margareta oli sanonut. Kustaa oli ollut mukana monessa sudenajossa ja osoittanut suurta reippautta.