"Sellaisessa ei häneltä puutu esikuvia ei isän eikä äidin puolelta", vastasi Sigrid rouva rukoilevaan katseeseen, jonka Cecilia loi häneen. "Tuleeko hän mukaan häihin?"
"En tiedä, salliiko herrani sen."
"Milloin Erik herraa odotetaan?" kysyi ritari. "Hän kirjoitti aikovansa lähteä Ahvenanmaalta niinkuin eilen", vastasi Cecilia rouva. "Riippuu säistä ja tuulista, minä päivänä hän voi tulla."
Kuinka kaikki saapuvilla olevat hämmästyivätkään, kun ovi samassa avautui ja nuorekas ääni virkkoi:
"Saako luvan astua sisään?"
"Kustaa!" huudahti Cecilia rouva, ja unhottaen kaiken arvokkuuden juoksi hän häntä syleilemään.
Pojan hellyydellä vastasi hän äitinsä hyväilyihin ja meni sitten kunnioittavasti tervehtimään äitinsä vanhempia ja Kristinaa.
Cecilia paloi halusta tietää, mikä oli syynä pojan odottamattomaan saapumiseen, mutta hän vilkaisi äitiinsä ja luovutti oikeutensa tälle.
Kustaa seisoi äänetönnä ja odottaen.
"Päättyykö koulu Upsalassa tähän aikaan vuodesta?" kysyi Sigrid rouva jokseenkin terävästi.