"Varmaan tahdotaan teiltä salata oikea tila, enkä minäkään olisi sanonut mitään, jollei se halpa leikki, johon on autauduttu…"
"Olen itse osaksi syyllinen!"
"Olette nuori ja kokematon. Mutta on käsittämätöntä, että Pernilla rouva, joka ei voi olla tietämätön miehensä tilasta, hommailee moisissa vehkeissä."
"Minkä vastauksen vien isälleni?"
"Että Nyköpingin porvaristo yhä edelleenkin tahtoo olla hänelle alamainen, kenties alttiimpi kuin ennen, opittuaan tuntemaan hänen jalon poikansa!"
Täältä lähti ritari sairaan luo. Hänet otettiin heti vastaan. Sten Kristerinpoikaa saattoi tuskin tuntea. Kellankalpea iho, sisään painuneet posket, ylen laihtunut käsi, jonka hän ojensi, ja erittäin hänen lyhyt, läähättävä hengityksensä todistivat hävityksestä, jonka sairaus oli jo tehnyt.
"Minä olen ollut sangen sairas!" sanoi hän.
"Kuinka voitte nyt?"
"Paremmin, paljon paremmin!… Muutamain päivien kuluttua toivon voivani nousta jalkeille."
Sten Sture puhui isänsä toivomuksesta, että kaikki vanha kauna olisi unhotettu ja vallitsisi rauha ja sopu kuten ennenkin.