Tieto hänen saapumisestaan oli ehtinyt ennen, ja hän tapasi koko perheen kokoontuneena häntä vastaanottamaan. Kaikkien kättä täytyi hänen puristaa, kaikkien kanssa keskustella, ja hän teki sen mieluimmin Sigrid rouvan kanssa, sillä tämän vieressä istui kaunis, punasteleva morsian.
* * * * *
Vihdoin oli hääpäivä käsissä.
Kristinan oli pukeuduttava kotona ja sitten mentävä linnaan ennenkuin kutsutut vieraat ehtivät saapua.
Jo edellisenä päivänä oli kaikki varattu sitä varten rouvantuvassa. Siellä oli valkoinen silkkipuku hopeakudoksineen; siellä morsiushuntu helyjä täpötäytenään; siellä hieno kaunis ruunu. Kaulanauha oli valkoisista helmistä, varustettu kallisarvoisella lukolla, ja vyöhyessä säkenöivät loistavat kivet.
Takassa loimotteli iloinen valkea, ja kaikkialla levittivät paksut vahakynttilät kirkasta, iloista valoaan yli huoneen.
Tänne tulivat nyt. sisään perätysten Kristinan lähimmät ystävät ja sukulaiset. Tuli rouva Dordi Knutintytär, Magdalena ja Kaarina Gyllenstjerna, molemmat Erik Erikinpoika nuoremman tyttäriä; Trollet, Bondet, Banérit, Oxenstjernat ja kahdeksanvuotias Anna Bjelke; kaikki olivat tulleet nuorta morsianta tervehtimään.
Cecilia rouva otti heidät vastaan. Yksi toi nauhoja, toinen kukkia, kolmas pitsejä; jokaisella oli lahjansa.
Kuului lakkaamaton pakina, nauru ja leikinlasku; tulivathan he pukemaan morsianta ja silloin on lupa olla iloinen. Kuinka tarkasteltiinkaan pukua ja sitten taidokkaasti koruompeluksin kirjailtuja hansikkaita ja käsineitä. Ne olivat luostarityötä kallisarvoisinpa laatua. Kristina oli saanut ne herra Pietari Turenpojan emännältä, joka oli perinyt ne äidiltään.
Tarkastelu jatkui jatkumistaan, mutta joku huomautti, että morsiamen täytyi tulla, jos mieli saada hänet ajoissa valmiiksi. Cecilia rouva meni häntä noutamaan.