Nelivaljakkojen vetämät vaunut ajoivat linnaan jälessään lukuisa parvi, joka luultavasti tahtoi vielä kerran nähdä morsianta.
Vaunut ajoivat pienelle portille, joka oli länsipuolella. Täältä menivät kiertoportaat naisparvelle, ja Kristinan ottivat siellä vastaan Märta rouva ja hänen oma äitinsä, joka tuntia aikaisemmin oli tullut linnaan.
Ympärillään neitosensa, jotka nyt eivät enää tohtineet kuin kuiskaillen puhella keskenään, oli Kristinan odotettava tärkeää hetkeä.
Märta rouva kysyi, eikö Sigrid rouva tahtonut auttaa häntä ottaessa vastaan vieraita, mutta hän sanoi mieluummin olevansa tyttärensä luona vielä muutamia tunteja.
Vieraat alkoivat kokoontua.
Linnanpihalla seisoi asemiesjoukko toisensa vieressä. Monet nuorukaisista tahtoivat mielellään olla neitsytten apuna, kun nämä astuivat vaunuista, ja lämmin katse, hiljainen kädenpuristus tuli usein kaivatuksi ja mieluisaksi palkaksi.
"Nyt tulee porvaristo!" kävi supatus kulovalkean tavoin kautta kokoontuneen joukon.
Asemiehet vetäytyivät syrjään, ja vähitellen ilmestyi hymy nuorten huulille. Mutta vanhempien ankara katse sai sen heti katoamaan. Porvaristo ei ajanut pihaan. Raskaat, puuvietereillään tuskin hetkahtelevat vaunut pysähtyivät ulkopuolelle.
Pulleita mummoja autettiin laskeutumaan kömpelöistä ajopeleistä. Toiset, jotka olivat mieluummin tulleet jalkaisin, olivat paikalla samaan aikaan, ja miestensä rinnalla vaelsivat he nyt kaikki pihan poikki ja leveitä portaita ylös linnansuojiin.
Turkit oli joko jätetty vaunuihin tai mukana seuraavat palvelijat veivät ne takaisin. Kaikki olivat valmiit astumaan sisään ja tekemään tervehdyksensä.