Edellisinä päivinä puhdistettiin ja siivottiin kaikkialla.
Svante Niilonpoika oli viipynyt Taalainmaassa kauemmin kuin oli aikonut, mutta sittenpä hänellä olikin ilo Vesteråsiin saapuessaan puristaa syliinsä ei ainoastaan rakas, uskollinen puolisonsa, vaan myös Sten ja Kristina, jotka olivat saapuneet edellisenä päivänä.
He saivat olla yksissä neljän kesken, nämä neljä, joilla oli niin paljon sanottavaa ja kyseltävää keskenään.
"Oletko onnellinen, Kristina?" kysyi Märta rouva, kun he olivat jääneet kahden.
"Minä kuljen vielä kuin unissani", vastasi Kristina.
"Pelkäätkö heräämistä?"
"Koetan olla valmis!"
"Sinusta kyllä tulee apu Stenille!"
"Sitä rukoilen joka päivä!"
Samaan aikaan sanoi valtionhoitaja pojalleen: