Kun he olivat ulkona, sulettiin ovi huolellisesti ja vartiat asetettiin sen eteen. Pikaviesti lähetettiin Örebrohon.
Märta rouva, joka arveli neuvottelujen kestävän liian kauan ja pelkäsi niiden liian paljon rasittavan hänen herraansa, pyysi saada häntä puhutella. Mutta ovenvartia, joka oli valmistettu siihen, vastasi:
"Rakas rouva, ette voi tulla nyt sisään, sillä herralla on salainen neuvottelu vuorimiesten kanssa. Hän pyysi, että olisitte rauhassa ja menisitte hetkiseksi kirkkoon."
Monta kertaa oli Märta rouva saanut herraltaan nuhteita alituisen levottomuutensa tähden. Hän teki sentähden kuten ovenvartija neuvoi, mutta pelostaan hän ei päässyt, eikä hän voinut kauan viipyä.
Vuorimiehet pitivät uudestaan lyhyen neuvottelun. Sen jälkeen kutsuivat he valtionhoitajan asemiehet vieraikseen kaupungille. Muutamat kutsujista seurasivat mukana, mutta toiset, jotka jäivät jälelle, antoivat arvokkaimmille asemiehille vihjauksen, etteivät nämä poistuisi. Näille ilmoitettiin mitä oli tapahtunut ja heitä kehoitettiin ottamaan heti linna haltuunsa.
Vaikeimmalta ja tuskallisimmalta tuntui kaikista asian ilmoittaminen Märta rouvalle. Tämä otti kuitenkin jobinpostin vastaan ihailtavalla tyyneydellä. Hänen poskensa tosin kalpeni, mutta hän riensi kuolleen herransa luo; hän mainitsi kuiskaten hänen nimensä, painaen päänsä hänen rintaansa vasten. Mutta ei ainoakaan kyynel kostuttanut hänen silmäänsä, ja kun hän nousi, kysyi hän lujalla äänellä: "Mitä meidän on tehtävä?"
Vuorimiehet sanoivat hänelle, mihin jo oli ryhdytty. Mutta oltiin yksimieliset siitä, ettei Vesteråsin omaaminen riittänyt turvaamaan nuorelle Sten Sturelle maan päämiehyyttä. Tärkeintä oli saada Tukholman linna haltuunsa.
Linnalupa oli siellä Jon Jönssinpojalla. Hänelle lähetettiin kirje kuolleen valtionhoitajan nimessä ja luotettava lähettiläs lähetettiin sitä viemään pääkaupunkiin.
Kirjeen sisältö oli seuraava:
"Minä Svante Niilonpoika, ritari ja Ruotsin valtakunnan päämies, tervehdin teitä kaikkia, köyhiä ja rikkaita, vapaamiehiä, pappeja, vouteja, asemiehiä, talonpoikia ja kauppamiehiä. Koska olen kivulloinen ja sairas, kuten te kaikki tietänette, olen pitänyt huolta siitä, ettei valtakunta joudu vaaraan. Ikävöitsen suuresti päästä tästä ikeestä ja halajan lepoon ja rauhaan. Jos olisi teidän yksimielinen tahtonne, että minun poikani tulisi valtakuntaa hoitamaan, pyytäisin teitä hänet valitsemaan. Valtakuntaa on hän puolustava ja suojeleva ja uskaltava henkensä ja onnensa maallikkojen ja oppineiden puolesta. Jos teette, kuten pyydän, tahdon aina olla teidän parhaana apunanne. Jääkää Jumalan ja Pyhän Hengen haltuun."