Tytär on siis rouva Burow'in mukaan olemassa kodissa sitävarten että muut kotona saisivat olla huolettomat ja että heidän laimiinlyömät tehtävänsä eivät heitä itsiänsä häiritsisi. Vaan luetaan eteenpäin:
"Mutta ei hän sillä vielä ole velvollisuuttaan suorittanut, että hankkii tieltä pois unhottuneita esineitä ja järjestää huonekalut ja talouskalut."
"Talon tyttären täytyy osata tehdä selko niistä kaluista, joita hän on korjannut laimiinlyöjän perässä. Hänen pitää tietää mistä paikasta isä ensin takkiansa hakee, kun hän lähtee ulos, ja kantaa se joka kerta sille paikalle. Hänen pitää panna merkki siihen paikkaan kirjassa, mihin veli lopetti lukunsa, että tämä pian löytäisi paikan, kun hän taas ottaa kirjan käteensä. Ja pikkuveljen puuhevonen pitää hänen asettaa nurkkaan seisomaan, että poikanen kävelyltä takaisin tullessa voipi iloissaan huudahtaa; Hei, Polleni, siinä seisot taas syömässä seimelläsi".
— — "Silloin teistä on tullut [Burow'in harvennus], mitä teidän Jumalan tahdosta tulee olla, kodin koristus." [Julie Burow: "Ett ord till fosterlandets döttrar", siv. 33, 35 ja 49.]
Samaten on nainen myös oleva seuraelämän koristus. Lausuttuansa mielihyvänsä tanssista, sanoo sama tekijä: "Onpa nautinto katsella nuorien kukoistavien olennoiden liikkuvan tanssissa. — — Mutta nuoria ja sulottaria täytyy tanssivien olla. — —"
Ehkä sanani kuuluu armottomalta. "Täytyykö siis niiden, joilta luonto kielsi ulkonaisen sulouden, jotka ehkä surulla näkevät nuoruutensa pakenevan, täytyykö heidän kieltäytyä viattomasta huvituksesta?" — "Täytyy", vastaa tekijä.
"Ei sama sovi kaikille, ystäväiseni, ja jos joku päätöksestä kieltäytyy jostakin huvituksesta, johon ei katso itseänsä sopivaksi, niin hän sillä osoittaa itselleen sekä muille, että hänellä on ymmärrystä; mutta ymmärrys on annettu palkitsemaan nuoruutta ja kauneutta, ja se jolla sitä on, ymmärtää hankkia itselleen muita ja makeampia huvituksia, niiden sijaan, joista hänen täytyy kieltäytyä. … Karttakaa siis tanssia te minun kalliit ystävättäreni, jotka tunnette ruumiillisen puutteenne, ja jos te astutte tanssisaliin, niin etsikää nautintonne toisten ilosta."
"Ulkonaisia etuja puuttuva tyttö, joka kynttiläin kirkkaassa valossa ja toisten kaunisten kukoistavien neitosten parissa turhalla toivolla odottaa kutsumista tanssiin, on sangen surullinen näky, emmekä voi muuta ajatella kuin että tämä tyttö puuttuu ei ainoastaan ruumiin katoavaista suloutta, vaan myöskin sielun pysyväisempiä ja tärkeämpiä etuja, joiden avulla hän kykenisi arvostelemaan mikä hänelle sopii taikka ei sovi, ja jotka auttaisivat häntä iloisella mielellä kieltäytymään siitä mikä ei ole sopivaa hänelle."
Kodin koristus, seuraelämän koristus, yhteiskunnan koristus!
Viimeisestä sanoo rouva Burow:
"Neidon ulkonäöltä vaatii yhteiskunta että sen pitää oleman kauniin. — Ja oikeudella! sillä te olette kukkaset elämän puutarhassa ja teidän luonnollinen tarkoituksenne on olla sen koristuksena."