"Yhteiskunta ei kysy neidolta muuta kuin että hän oli sen koristus ja kukkanen." [Julie Burow: "En moders ord till fosterlandets döttrar", siv. 57, 60, 72, 73.]
Moni ehkä pitää tätä liiotteluna ja ivana, mutta se ei ole kumpaakaan. Rouva Burow'in kirja ei ole tavallisista käsityksistä millään lailla poikkeava, se ilmaisee vaan suorilla sanoilla mitä yleisessä ajatustavassa liikkuu. Se vastaa täsmälleen systeemiä: "Hänen kutsumuksensa on juuri koristella meidän elämätämme." ("Unser Leben auszuschmücken.") [J E. Erdmann: Psychologische Briefe, siv. 105.] Vaikka ei tämmöisiä perusaatteita joka päivä julkilausuta, pitelee kuitenkin kasvatus ja katsantotavat monissa kohden naista niiden mukaan.
Jo syntymisensä kautta tunnustetaan jokaiselle ihmiseksi luodulle olennolle oikeus kehittyä täydellisyyteen. Mutta vaimolta tätä oikeutta vieläkin usein tahdotaan pidättää. Hänen kutsumuksensa tähden. Sen vuoksi että kehitystä yleis-inhimilliseen vapauteen ja tiedollisuuteen on katsottu vaaralliseksi hänen naisellisuudellensa. Senvuoksi ettei hänen kasvatustansa ole ajateltu hänen itsensä tähden, vaan etupäässä muiden tähden. Muiden onni, muiden terveys, muiden nautinto, muiden voitto, muiden kunnia, siinä silmämäärä, jonka mukaan yhteiskunta on kasvattanut naista. Että hänkin on olento, joka kaipaa onnea, sen on yhteiskunta aina unohtanut. Hänellä ei milloinkaan ole saanut olla mitään vaatimuksia. Ei edes mitään taisteluja eikä vaivoja. Sehän on psykoloogien sana hänestä. Tuo "itseensä-takaisin-kääntyneenä-oleva" puoli ihmisessä on sopusointu. Ei hän tarvitse mitään, hän edustaa unen tilaa ihmisessä, ja nukkuva ei mitään tarvitse.
Tämmöiset käsitteet edellyttämässä, eihän ole kumma että naista on kasvatettu niinkuin häntä on kasvatettu. Tiedoton sielu ja heräämätön mieli — "viattomuus" — on ollut tunnussanana. Kaikkea mikä siitä on poikennut on mainittu emansipationiksi. Tässä samaten kuin ruumiillisessa kasvatuksessakin on uhrattu lapsi tytön tähden ja sittemmin ihminen naisen tähden. Ensimmäinen ajatus on ollut kuinka tyttö miellyttäisi paraiten muita ja voittaisi varsinkin toisen sukupuolen suosion. Ja keinoista siihen on ollut salainen suostumus, joka hiiskumatta on ohjannut kasvattajia. Kun leikin aika on loppunut on tytär viety seuraelämään, ja silloin on kysytty miten olla jotta onnistuisi. Puvun ja ulkonäön suhteen on pitänyt laittautua niin kauniiksi kuin mahdollista — "yhteiskunta ei muuta vaadi kuin että neidon pitää olla kaunis" —, ja sen lisäksi on pitänyt osoittaa niin suloista hymyä kuin suinkin ja näyttää ajattelemattomalta. On ollut parasta näyttäytyä kuin uskoisi hän ihmiset todella semmoisiksi jommoisina ne esiintyvät. Miettiminen asiasta taikka toisesta ja kyseleminen on ollut sopimatonta. Hän on saanut luvan puhua vähän sitä vähän tätä, mieluimmin eilispäivän huvituksista, tanssista, pukuasioista, korkeintaan vähän Jumalan hyvyydestä ja omasta heikkoudestaan. Mutta jos mamma on kuullut hänen muusta tuumailevan, niin on hän hämmästynyt ja pelännyt että hänen tytärtään kenties sanotaan emansipeeratuksi. Kirjoista ja ihmisten suusta on hän oppinut, että samaten kuin heikkous on "viattomuuskin" naisen kauniin koristus, että se ja ainoastaan se on oleva hänen aseensa, se ase ja välikappale, jolla hän on kutsumuksensa suorittava. Pelonalaisena hän siis on koettamistaan koettanut sitä säilyttää.
Hän ottaa osaa seuraelämään, käypi ystäväänsä luona näyttelee uusia pukujaan; käy vähän taloudessa: panee teen teekyökkiin, kaataa juoman kuppeihin, "antaa ulos" kahvin palvelijalle, asettelee huonekaluja paikoilleen, lykkää kiinni raottavia laatikoita ynnä muuta semmoista — ja uneksii siinä sivussa sulhasta itselleen. Ja sitten kun yksi tulee toinen menee herroista, antaa hän heille kullekin parhaan viattomuutensa silmäyksen, on nöyrä, kaino ja tunteellinen. Siinä hyvin kasvatettu tyttö, tosi naisellinen olento, sanovat traditionin ihmiset. Siitä ottaa joku itselleen rakastettavimman vaimon.
Mies tahtoo nyt häntä kasvattaa. Mutta siitä pahin, että kasvatti on yhtä vaikea kasvatettava kuin aviomiehet, jotka päivät päästänsä istuvat virkatöissään, ovat huonoja kasvattajia. Ja ihmeellistä on, että nuori mies tultuaan aviomieheksi usein kokonaan unohtaa makunsa sulhaisajasta. Ennen hän niin piti tuosta viattomasta sulottaresta, hän ei muuta toivonut kuin tuota lapsellista hymyä hänen huuliltansa, neiti oli hänen sulo lapsukaisensa, hänen kukkasensa, Mutta nyt kun pikku rouva lapsen tavoin tahtoo huvitella ja kukkasen lailla pyytää pideltäväksi, kun hän pyytää uutta hattua ja muodin mukaista leninkiä, vaatii miestä mukaansa baaliloihin ja illallisille ja nukkuu kauan aamulla, nyt mies rupeaa vaatimaan ettei kainaloisensa saakkaan olla lapsi eikä kukkanen, vaan: "rakas ystäväni, ole nyt toki järjellinen". Mutta nyt saa aviomies nähdä että lapsi, tuo pikku viaton olento, tuo todellinen nainen on kalliilla hinnalla ostettu koristus.
Hän saapi nyt tehdä tuttavuutta oikullisuuden ja ymmärtämättömyyden kanssa, ja parasta on jos hän nurkumatta tyytyy kohtaloonsa. Älköön pyytäkö taitamatonta, kokematonta pikku rouvaansa ottamaan osaa hänen harrastuksiinsa ja huoliinsa. Älköön pyytäkö häneltä kykyä tekemään minkäänlaisia ennakkolaskuja tuloista ja menoista. Parasta vaan kun laittaa että on rahaa kylliksi maksamaan kaikki menot.
Sen pitemmittä ajatuksitta rouva yhdessä ostossa panee pitseiksi hameihinsa, mitä mies rasittavalla työllä on viikossa ansainnut. Mutta älköön panko pahaksi; yhteiskunnan kauniimman koristuksen, kodin kukkasen hän katkaisi itsellensä vaimoksi. Jollei hänellä ole varaa sellaista talossansa pitää, niin paha on; mutta hän saa syyttää itseänsäkin ja yhteiskuntaa, sillä he ovat olleet avullisina sellaisen tilan hankinnassa. Älköön myöskään tämä mies hämmästykö vaimonsa kykenemättömyyttä kasvattavassa kutsumuksessaan. Paras kun mies sitä tehtävää varten palkkaa vieraan, joka mahdollisesti on vähemmän naisellinen, mutta enemmän ymmärtäväinen.
Hyvä on ja kasvatukselle voitoksi jos sitten kymmenkunta vuotta vaimonsa kanssa yhdessä elettyä, ja sitten kun vaimo kipeäin kokemusvuosien perästä viimein on jo itsekin huomannut ettei ole lapsesta aviovaimona olla, hyvä on, jos tämä mies silloin myöntää että nainen, joka on aiottu ahkeralle miehelle seurakumppaniksi, tarvitsee ymmärrystä ja arvostelun kykyä. Hyvä on jos hän silloin myöntää, että parempi olisi jos yhteiskunta opettaisi nuoria tyttäriään ajattelemaan ja tietämään mitä täysikasvaneelta ihmiseltä sopii vaatia, eikä ainoastansa, mitä se vaatii naiselta. Hän kenties silloin tunnustaa, että naiset tarvitsevat muitakin ominaisuuksia kuin mitä hänen vaimollansa oli, ja ettei ole haitaksi perheelliselle onnelle, jos vaimo on oppinut tyttönä punnitsemaan asioita asioita vastaan ja jos hänen mielensä on altis todellisessa elämässä esiintyville vaatimuksille ja ihmisten riennoille.
Ja mimmoiselta tuntuu avioelämä ja perheen äitinä oleminen sellaiselle vaimolle itselleen, jos uskallan ottaa senkin puolen asiasta esille. Nuorten miesten seurustelu naisten kanssa antaa heidän luonteistaan, eli siitä mitä he tositeossa ovat, juuri yhtä vähän tietoa kuin naisten olo nuorukaisten kanssa antaa tolkkua heidän luonteestaan. Nainen näyttää suloisinta hymyänsä, kiinnittääkseen siten toisen tai toisen mieltymystä itseensä, mies puolestaan kääntää päin hänkin parhaimmaksi arvatut ominaisuutensa sille tytölle, jonka hän tahtoo "voittaa". Hän puhuu hänelle naisen korkeammista ominaisuuksista, kuinka tämä on suuren Luojan viisaudesta luotu perheen ja yhteiskunnan kaunistukseksi, suloisuudellansa ihannuuttamaan miehen raskasta elämää, ja kuinka hän (mies) on löytävä suurimman onnensa, kun hän saa tuota valittuansa läpi elämän käsillänsä kantaa. Hän kävellyttää nuorta kukkastansa puistossa, hän saa hänen teaatteriin, laulajaisiin, tanssiloihin. Hän ei vielä uskalla kantaa häntä itseänsä, mutta hän kantaa hänen päällysvaatettaan ja hänen viuhkaansa. Hän väliin hänelle lukee ääneensäkin, "hyviä kirjoja", jotka nuorelle tytölle sopii. Sanalla sanoen, hän on sulottaren nöyrin palvelija. Ja me oletamme tämän miehen hyvien miesten joukkoon, niiden jotka eivät teeskentele eivätkä petä. Me oletamme että tämä mies todella rakastaa tätä tyttöä.