Runoilijat, joita vielä meidänkin aikamme lukee ja ihailee, kilpailivat kuvauksissaan naisesta ja hänen tehtävästään ja unhottivat usein, että ensi nuoruus on valmistus täysi-ikäisen elämään. Se, josta he laulavat, on enemmän kukkanen kuin ihminen ihmisen tehtävää varten luotu. Ja kukkasen tavoin, johon he aina naista vertaavat, asettavat he hänen pideltäväksi. Se ny'äistään maasta, sen kauneutta ihannellaan, sen tuoksua nautitaan, niinkuin ihannellaan muuta luonnon tuotetta, siksi kunnes se lakastuu ja pois heitetään. Vaan liian usein tapaat hänen paikkansa tanssissa ja lasien kilinässä:
"Vid en ring af skönheter
Ställ dig tjust att dricka,
Högt för alla gratier,
Sakta för din flicka.
Onämd ser hon af din min
Dock ditt hjertas mening.
Dans och kärlek! Sång och vin
Himmelska förening!"
laulaa Franzén.
Näin säätyluokkain yleisössä usein on runoilijan kanssa heilutettu aistillisen ilon lippua ja siten korkeimman ylistyksen nimessä vedetty alas toinen sukupuoli arvottomien huvituskeinojen rinnalle.
Poikain kasvatuksessa on paremmin silmällä pidetty sitä elämää, joka ihmistä kohtaa oitis lapsuuden ajan jälkeen. Heille on koetettu selväksi tehdä, että heidän on valmistuminen totiseen työntekoon yhteisessä elämässä muiden ihmisten kanssa, ja että heidän on hankkiminen ahkeralla työllä jokapäiväinen leipänsä. Tyttärelle sen sijaan on pistetty käteen työtä mitä milloinkin, hetkeksi kerrassaan, usein vaan ajan kuluksi. Harvoin on ajateltu miten hän voisi määrättyyn elinkeinoon ja suunniteltuun työhön valmistua. On vaan kehoitettu häntä leikkiä lyömään:
"Medan du omkring dig ser
Ynglingar i låga,
Flicka sjung vid ditt klaver
Skämta vid din båga.
Lek med diktens drömmar än
Och dess blommor plocka,
Lek med sjelfva Kärleken
Såsom med en docka."
Samallaisia neuvoja tapaa yltäkyllin vielä meidän vuosisatamme kaunokirjallisuudessa. Franzén vaan muiden tavoin ilmituo aikansa käsityksiä ja samalla kylvää niitä nuorempaan polveen, jälestä tuleviin sukuihin.
Osoitteita vallitsevista käsitteistä löytää muun muassa Julie Burow'in kirjasta "En moders ord till fosterlandets döttrar," kirja, joka usein tulee naisille lahjana joltakulta hyväntahtoiselta miespuoleiselta ystävältä. Nainen koristuksena, siinä yksi oppi hänestä. Koristus kodissa, koristus seuraelämässä, koristus yhteiskunnassa — siinä hänen kutsumuksensa. Julie Burow'in ohjeissa sanotaan muun muassa: "Perheessä on aina jäseniä, jotka pienien huolettomuuksien kautta vaikuttavat häiritsevästi säännölliseen huonejärjestykseen. Tuolille unhotettu nenäliina, huolettomasti kiinni lykätty laatikko taikka avonaiseksi jätetty kirja pöydällä jo saattaa tehdä huoneen epäsiistin ja ikävän näköiseksi. Silloin tulee tyttären kepeällä, rakkaalla kädellä korjata kaikki pienet epäjärjestykset, tallentaa taikka kantaa jokaiselle perheenjäsenelle hänen unohtama kalunsa ja huolellisesti valvoa että jokainen esine on aina oikealla paikallansa, sitä koristamassa. — Tyttö joka saattaa huolimatta jatkaa työtänsä huoneessa, missä tuoli seisoo väärässä, taulu riippuu vinossa seinällä, pesukaapin ovi raottaa, taikka lasten leikkikaluja, kirjoja ja työkaluja näkyy epäjärjestyksessä olevan, todistaa siten olevansa epäsiisti ja rakkaudeton. Joko hän ei välitä näistä seikoista taikka hän ei muiden huolettomuuden tähden tahdo jättää sikseen työtään, ja silloin ei hänessä ole tuota oikeaa rakkautta ei kotiinsa eikä sen perheenjäseniin."