Ei ole sijaa tytöille, siinä yksi puoli asian selvitystä, joka lyhyesti ja suoraan ilmaisee yhden niistä perusaatteista, joita on otettu kasvatuksen järjestämisessäkin ohjeeksi. Mutta tämän syyn rinnalla ja sen täytteenä löydämme kohta toisen. Se tosin ei ole niin selvästi sanottu eikä kenties aina niin selvästi ajateltukaan, vaan sen jälkiä ei ole vaikea huomata. Tämä kuuluu: Mitä tyttö tekee vapailla liikkeillä, paljolla juoksulla ja voimia kehittävillä ruumiin harjoituksilla? Ei tyttö sellaista tarvitse, hän voipi käyskennellä sisällä luokkahuoneessa pulpettien välissä tai käytävissä, se on tytölle sopivaa. — Ja eihän hän tarvitse raitista ilmaakaan niinkuin pojat, vai miten?
Näin välinpitämättömästi lasta kohdellaan ruumiillisessa katsannossa, kun sokeasti heittäydytään vanhain ennakkoluulojen johdatettavaksi. Ajattelemattomasti kodissa ja> koulussa uhrataan lapsi tytön tähden, niinkuin sitte edelleen elämässä uhrataan ihminen naisen tähden. Ei ole muka sopiva että naisella on vahva ruumis, joka antaisi voimaa ja ryhtiä sen liikkeille ja väkevyyttä työnteossa. Sentähden on ryöstettävä nuorelta tytöltä se mitä hän sitten ihmisenä elämässä tarvitsee. Pidetäänhän kohtuullinen jaksamattomuus ja arkamaisuus ikäänkuin ansiollisena ominaisuutena tytölle.
Monelle nykyajan ihmiselle saattaa puheena olleet käsitykset näyttää uskomattomilta. Mutta jos likemmältä tarkastamme menettelöä, löydämme aivan pian nämä käsitykset vielä voimassa.
Katsokaamme esimerkiksi mitä psykologioissa, joita vielä viljellään, opetetaan. Psykoloogien nainen ei saa tehdä työtä elikkä vaikuttaa ulospäin. Hän ei saa paljon käyttää jäseniään, ei joutuisasti niitä liikutella. Ja miksikä ei? Senvuoksi, että naisen ruumiin rajaa määräävä viiva muistuttaa ympyrää [J.E. Erdmann: Psychologische Briefe, siv. 82, 83.] Miehen ruumiin rajaviiva on oikoisempi, kulmikkaampi, jäykempi. Tästä keksinnöstä on tehty näin kuuluva oppikohta: Näiden viivojen ominaisuus on kuvaannollisesti käsitettävä: Tuo pois ikuisuuteen pidennettävä oikoisempi viiva, joka löydetään miehessä, osoittaa pois-itsestänsä-ulospäin-pyrkimistä ("das Aus-sich-herausstreben"), väärempi eli ympyrää muistuttava viiva, joka löydetään vaimossa, taas osoittaa itseensä-takaisin-kääntyneenä-olemista, ("In-sichzurück-gekehrt-seins"). Tämä seikka sitten muka on määräävä mitä mikin sukupuoli toimittaa.
Kuka voisi ajatella että naisten kohtaloa ja vaikutusalaa määräämässä on eräs ympyrää muistuttava viiva heidän ruumiinsa rakennuksessa! — "Vähässä paljo seisoo". — Tiesiköhän sentään Luojakaan, jonka ansioksi tuon viivan teko ja suunta omistetaan, että siinä oli kätkettynä koko suvun tulevaisuus? Rousseau muistuttaa tämän opin perustuksella että eräs liikunto esimerkiksi sopii naiselle aivan huonosti: se on juokseminen. Toinen oppinut ulotuttaa kiellon myöskin kaikkiin käsivarsien liikuntoihin, jotka kysyvät voimien käytäntöä, niinkuin esim. taisteleminen. Nämä mainitut liikkeet ovat epäkauniita, "koska on epäkaunista naiselle että hän meidän (miesten) edessämme pakenee taikka meitä vastaan taistelee. Hän on määrätty antamaan itsensä kiinniotettavaksi ja heittäymään." [J.E. Erdmann: Psychologische Briefe, siv. 83.]
Jos nuori tyttö peninkulman matkan astuttuaan ei kalpene ja valita väsymystä, eikä säikähdä ruohosta maantielle hyppäävää sammakkoa, on pelättävä ettei hän tule oikein naiselliseksi. Vielä vähemmin tarvitsee hänen uskaltaa tuota käteensä ottaa. Se ei sovi hänen hienotunteisuudelleen. Hän ei saa olla väkevä edes maan matojenkaan suhteen. Hänen pitää siinäkin jättää itsensä miehen suojeltavaksi.
Ja mitä tapaamme tämän menettelön seurauksina? Säntilleen sitä mitä on tavoitettu. Ehkäisevän pitelemisen käsissä ruumis ei ole saanut luonnon käskyn mukaan varttua ja vahvaksi tulla, jäsenet eivät ole saaneet tarpeellista notkeutta, keuhkot eivät ole saaneet tarpeeksi ilmaa. Kaikki tämä on puolestansa ollut avullisena luomaan sitä heikkoa olentoa, jommoisena nainen nyt hyvin yleisesti ilmaantuu. Vastoin tavallista ihmisjärkeä, joka sanoo että mikä heikkoa on, sitä pitää koettaa vahvistaa, on kasvatus tyttöjen ruumiin suhteen kääntänyt lauseen takaperin: mikä heikkoa on, se on saatettava vielä heikommaksi.
Eikä ole syytä moitteesen ettei tämä olisi onnistunut. Sen osoittaa kylläksi se ruumiin puolesta kutistunut nainen, jonka sivistynyt sääty on yhteiskunnalle kasvattanut. Vertaa häntä rahvaan naiseen, niin näet heti eroituksen. Nuo vaaleat kasvot, jotka todistavat huonoa verta; nuo heikot jäsenet, jotka useimmin eivät totiseen työhön kelpaa eikä sitä kestä; tuo ampiaisvartalo, joka tuskin pääsee sen verta taipumaan että noukkisi tuokkosellisen marjoja maasta, eikö ne kantele kasvatuksesta? Eikö se ole hävettävä todistus kevytmielisyydestä, johon kasvattajat ja yhteiskunta ovat tehneet itsensä velkapäiksi, kun armottomien ja jumalattomien oppien eksymyksessä ovat estävästi vaikuttaneet luonnon kulkuun?
Jos olisi näihin asioihin nähden suurimmalla kunnioituksella kohdeltu luontoa ja kysytty sen neuvoja, niin ei olisi tarvittu kärsiä sitä luonnon katkeraa kostoa, joka nyt levittelee vaarallisia seurauksiaan säätynaisten terveyteen ja työkykyyn. Järjellisempi kasvatus kotona ja koulussa olisi voinut luoda naisille vahvan kestävän ruumiinrakennuksen, jossa terveys, rohkeus, raitis mieli ja työninto nyt hyvin viihtyisi. Silloin myös nähtäisiin vähempi luku vaaleita kasvoja, kapeita hartioita ja kutistuneita rintakehiä, kuin mitä jokapäiväinen kokemus nyt osoittaa.
Katso kansan naista. Katso hänen päivettyneitä kasvojaan, hänen lujia hartioitaan, hänen vahvoja, jänteviä jäseniään. Katso hänen ryhtiään, hänen notkeita liikkeitään. Hän on väkevä, sillä hän on saanut kehittää ruumiinsa voimia, on lapsena saanut esteettä lyödä leikkiä pihalla, juoksennella metsissä ja kankailla, ilman ahtaiden vaatteitten painoa ja ilman noita "ei sovi", "ei ole kaunista" kintereissään. Isompana on hän saanut työtä tehdä, käyttää ruumistansa, jonka Luoja hänelle antoi hyödylliseen toimeen ja ahkeroimiseen, ja hän on siihen kyennyt, sillä hänen vartensa on ollut vapaa kuristuskoneesta. Hänen käsivartensa ja jalkansa ovat saaneet kasvaa niin väljissä pukimissa, että hän on voinut niitä vapaasti taivuttaa ja käyttää.